Martti Larni: Neljäs nikama eli Veijari vastoin tahtoaan

Isaac tunsi täyttäneensä kansalaisvelvollisuutensa eikä mennyt avaamaan. Mutta hetken kuluttua koputus uusiutui ja samalla soi myös ovikello. Hän astui perin haluttomasti ovelle ja varasi varmuuden vuoksi puolen dollarin kolikon käteensä. Sitten hän avasi oven varovasti ja epäröiden ja katsahti porraskäytävään. Kynnykselle ilmestyi Jerry Finn, hänen rakas assistenttinsa, josta oli tullut parilla iskulla amerikkalainen kuuluisuus, uuden mantereen Paganini, uranuurtaja ja kansanliikkeen herättäjä, jonka kansalaistamiseksi muuan säveltaidetta suosiva kongressimies oli tehnyt poikkeuslakialoitteen. Miehet olivat kotvasen kuin tain-noksissa. Viimein Jerry heittäytyi holhoojansa avattuun syliin ja mumisi hiljaa:

— Isaac… Sinä olet minun takaajani…

— Jota sinä et enää tarvitse, lisäsi kiropraktikko ja hellitti otteensa muusikosta. — Tule, poikani, niin otamme pikku ryypyt.

Jerry oli kalpea ja synkkäilmeinen, lyöty ja vaitelias. Mutta Isaac uskoi kaiken johtuvan vain jälleennäkemisen-suuresta riemusta ja tuskasta.

— Minä jo pelkäsin, että olit unohtanut minut, sanoi kiropraktikko ja ojensi entiselle apulaiselleen tervetuliaismaljan. — TVo niin, veli hyvä, miltä elämä tuntuu nyt kaiken menestyksen ja kunnian jälkeen?

Jerry puristi kasvoilleen väkinäisen vaivaistalon hymyn ja vastasi alakuloisesti:

— Isaac, uskotko, että minusta voisi kehittyä kiropraktikko?

— Sinusta! Sinusta voi kehittyä vaikka mitä. Sinä olet maailman lahjakkain olento. Ja minä ylpeilen siitä, että olet joskus ollut työtoverinani.

— Kiitos, Isaac, jatkoi Jerry liikuttuneena. — Nyt tarjoudun uudelleen palvelukseesi.

— Sinullahan on jo elämänura — ja aivan loistava.

Jerry yritti jatkaa, mutta huulet olivat kuin kontassa ja ajatukset paleltuneet. Hänen aloitteensa kuoli ilman komiteaa. Tohtori Rivers oli ihmeissään, mutta sitten hän uskoi, että Jerryn vaiteliaisuus johtui kuuluisuudesta. Niin — Jerryhän oli totisesti jo niin kuuluisa, että hänen oli ryhdyttävä käyttämään tummia silmälaseja.

— Oletko sinä ihan tosissasi? Tarkoitan: haluaisitko sinä tulla uudelleen minun paanarikseni?

— Haluaisin, Jerry vastasi hitaasti kuin sulhanen vihillä. — Jokainen kykenee soittamaan taskukampaa, mutta kiropraktiikkaan pystyvät vain harvat…

— Ja valitut, jatkoi Isaac. — Siihen tarvitaan luontaisia taipumuksia. No, ryypätään välillä!

He ryyppäsivät, minkä jälkeen Isaac jatkoi innostuneesti:

— Mitä arvelet, jos järjestäisimme uuden mainosrynnäkön — nyt kun sinullakin on nimeä?

— Olen valmis vaikka pieniin rikoksiin, vastasi Neljännen nikaman tekijä. — Ihmismassojen intohimoja voi parhaiten kiihdyttää torvisoitolla ja paraateilla…

— Mitäh! huudahti Isaac, sillä hän ei tajunnut Jerryn sanoja, jotka olivat synkkien ajatusten huutolaispoikia.

— Olen väsynyt kuuluisuuteen, Jerry jatkoi verkkaisesti. — Tahdon näyttää sinulle, että olen takauksesi veroinen.

Hän tarttui tukkaansa aivan kuin olisi tahtonut nostaa itsensä ilmaan. Mutta sitten hän nostikin vain lasin huulilleen ja antoi työnantajalleen puheenvuoron. Isaac muisteli jotakin, sitten hänen punertavissa porsaansilmissään välähti iloinen lieska, ja hän alkoi kertoa iloista uutista:

— Olin unohtaa koko jutun, koko loistavan jutun. Viime viikolla täällä kävi pari herrasmiestä tiedustelemassa osoitettasi, mutta mistäs minä sen tiesin.

— Etsiviä tietysti? Jerry kysyi harmaasti.

— Ei, ei, vaan Suomen lähetystön edustajia Washingtonista.

Jerry ei vavissut, sillä hän tiesi kyllin hyvin, että kansainvälinen oikeus pitää kahleissa halujen kiihkomielisen ja itsekeskeisen armeijan. Jerry ei myöskään pelännyt, sillä hän tiesi kokemuksestaan, että pelko synnyttää vihaa — ja vihamiehet on yleensä valittava hyvin harkitusti ja varovasti. Hän katsoi isäntäänsä suoraan silmiin ja kysyi:

— Oliko heillä vangitsemismääräys mukanaan?

— Mitäh? Isaac huudahti nyt toisen kerran. — Mitä sinä oikein puhut? He vain tahtoivat tietää osoitteesi, sillä heillä oli hyviä uutisia. Sinulle on myönnetty korkea kunniamerkki…

— Mistä hyvästä?

— Suomen ja erityisesti Suomen säveltaiteen tunnetuksi tekemisestä ulkomailla… Jotakin tähän tapaan ne herrat sanoivat. Tiedä sitten.

Jerry sulki silmänsä ja huoahti murheellisesti. Mutta paria tuntia myöhemmin hän astui arvokkain ilmein herra Kronikopelosin lelumyymälään ja osti uuden refleksivasaran. Inflaation takia vasaran hinta oli noussut kolmeenkymmeneen senttiin. Hinnan nousu ei kuitenkaan järkyttänyt musikaalisen niveltohtorin mieltä, sillä saatuaan vasaran käteensä hän sanoi lelukauppiaalle:

— Avatkaa minulle vähittäismaksutili!