Martti Larni - Neljäs nikama eli Veijari vastoin tahtoaan

Tohtori Popkin loi kysyvän katseen selkärankatohtoreihin ja jatkoi:

— Haluatteko ryhtyä auttamaan lääketiedettä?

— Tarkoitatte tohtori Hinseytä, huomautti Mr. Rivers.

— Aivan niin — se on oikeastaan sama asia. Tiedän, että teillä käy runsaasti naispotilaita, joille voi tehdä arkaluontoisia kysymyksiä.

— Esimerkiksi? kysyi Jerry.

Tohtori Popkin aukaisi salkkunsa ja veti esiin kimpun kyselylomakkeita.

— Kas näistä käy selville kaikki. Jos potilaat eivät ole halukkaita vastaamaan johonkin kysymykseen, merkitään se sarakkeeseen 'Ei osannut vastata' tai 'Ei tietänyt'. Potilaitten nimiä ei tarvitse kirjoittaa muistiin, ainoastaan heidän ikänsä ja perhesuhteet. Jokaisesta haastattelusta maksetaan kolme dollaria — sen jälkeen kun teos on ilmestynyt ja sitä on myyty puoli miljoonaa nidettä. Tohtori Hinsey arvelee, että katolinen kirkko kieltää teoksen katolisilta, joten teoksen levikki voi nousta parissa viikossa ainakin miljoonaan. No niin, hyvät herrat, nyt haluaisin kuulla mielipiteenne.

Mr. Rivers kohotti olkapäitään.

— Minulla ei ole mitään mielipidettä, koska otan nykyään vastaan vain miespotilaita. Mr. Finn hoitaa naisia.

Tohtori Popkin kääntyi Jerryyn ja sanoi:

— Tosiaankin. Tehän olette se sama mies, joka puhui niin loistavasti Hagar-puistossa. En ollut itse kuulemassa, mutta monivuotinen potilaani Mrs. Lawson kertoi teistä. Te olette äskettäin saapunut Euroopasta?

— Niin.

— Oliko teillä hyvä praktiikka siellä?

Jerry muisteli epäonnistunutta sanomalehtimiesuraansa ja vastasi:

— Kohtalainen.

— Niin, mitään loistavaahan Euroopassa ei voi olla, koska siellä ei ole vapautta. Joka maassa määrää valtio, mitä lääkäri saa tehdä. Toista se on täällä: lääkärit määräävät, mitä valtio saa tehdä. Mutta mennäksemme asiaan: te siis ryhdytte haastattelijaksi? Tehtävä on tavattoman kauaskantoinen, sillä tällainen tutkimus edistää koko maailman sosiaalista kehitystä.

Jerry katsahti Mr. Riversiin. Tämä virkkoi hiukan yliolkaisesti:

— Päätä itse, mitä teet.

Jerry Finn mietti tuokion ja päätti sitten ryhtyä avustamaan avaran maailman sosiaalista kehitystä.

Seuraavana aamuna kello kahdeksalta saapui vastaanotolle epämääräisen ikäinen rouva, joka oli potenut pari viikkoa noidannuolta. Naisen ryhtyessä vähentämään vaateparttaan Jerry Istuutui pöydän ääreen ja alkoi tehdä kysymyksiä:

— Ennen kuin ryhdymme hoitoon, pyytäisin tehdä muutamia kysymyksiä. Ensiksikin ikänne?

— Siihen en vastaa, nainen sanoi jyrkästi.

— Suunnilleen?

— Alle neljänkymmenen…

— Kauanko olette ollut avioliitossa?

— Vähän toista kuukautta.,

— Onko tämä ensimmäinen avioliittonne?

— Ei, vaan viides…

— Minkä ikäisenä menitte avioliittoon ensimmäisen kerraii?.

— Ehkä siinä kuudentoista ikäisenä.

— Olitteko vielä silloin koskematon? Nainen keskeytti riisuutumisen ja tuiskaisi:

— Siihen en vastaa.

Jerry pani merkin sarakkeeseen 'Ei tietänyt' ja jatkoi kuulustelua:

— Antauduitteko miehelle ensimmäisen kerran a) omasta halustanne, b) säälistä miestä kohtaan vai c) tarkoituksella saada lapsia?

Nainen oli nyt vaihtanut riisuutumisen pukeutumiseksi eikä vastannut mitään. Jerry teki merkin kysymyssarakkeeseen 'Ei osannut vastata' ja jatkoi:

— Oletteko ollut avioliittonne aikana uskoton a) kerran, b) joskus, c) vakituisesti?

Ei kuulunut vastausta. Jerry kohotti katseensa kyselylomakkeesta ja vetäytyi vaistomaisesti taaksepäin. Potilas läheni muutaman askelen sosiaalisen tutkimustyön vilpitöntä asiamiestä ja huudahti:

— Konna! Ja tuollaisia tänne tuotetaan Euroopasta! Rappeutuneesta ja kurjasta Euroopasta!

Vastaus oli tarpeeton, sillä sylkäistyään viimeisen lauseen perään pisteen, nainen poistui vastaanotolta ja vei noidannuolen mennessään.

Taiteen tie on ohdakkeinen, mutta tieteen tie osoittautui vieläkin pahemmaksi. Puoleen päivään mennessä Jerry oli saanut aikaan vain kolme vaillinaista haastattelua. Sen sijaan hän me- i netti yksitoista potilasta ainiaaksi. Brooklynin naiset suhtautuivat sosiaalisen kehityksen tieteelliseen tutkimukseen perin omituisesti: eräät olivat niin siveellisiä, että olisivat halunneet pukea eläimillekin housut jalkaan, eräät taas pitivät tohtori Hinseyn asiamiestä hulluna, joka etsi vielä suurempia hulluja ihaillakseen heitä.

Jerry Finnin psykologinen oivallus ja ihmistuntemus olivat aina olleet nelosen arvoi%et. Hän ei käsittänyt, että Hinseyn ra- ; porttien laatiminen kysyi oveluutta ja kainoa röyhkeyttä, sillä nainen, jolla oli puhtaat ajatukset saattoi monesti vaikuttaa likaiselta — ja päinvastoin. Jerryn epäonnistuminen kyselylomakkeiden täyttämisessä johtui hänen vilpittömyydestään ja totuudenrakkaudestaan. Hän unohti, että nainen on kuin ase, jonka kanssa ei pidä leikkiä.

Mr. Rivers alkoi käydä levottomaksi. Eräät vakituiset naispotilaat valittivat hänelle 'eurooppalaisen professorin' törkeää moraalikäsitteiden loukkaamista ja naisen puhtaan kunnian vetämistä sosiaalisen tutkimuksen liejuun. Kun Mr. Rivers kaiken lisäksi sai muutamia nimettömiä puhelinsoittoja, jolloin hänen arvossa pidetty praktiikkansa noteerattiin amerikan kielen kaikkein huokeahintaisimmin sanoin, hän päätti keskustella virkaveljensä kanssa vakavasti.

— Sinun täytyy heti lopettaa potilaiden loukkaaminen, hän sanoi Jerrylle jyrkästi.

— En minä ole loukannut ketään. Olen vain tehnyt heille määrätyt kysymykset, vastasi Jerry viattomasti kuin kunnon sotamies Sveik.

— Mutta tästä lähtien heille ei tehdä enää mitään turhia kysymyksiä. Tohtori Hinsey vie meiltä praktiikan, ymmärrätkö: c, menetämme kaikki naispotilaat. Ja juuri nyt, kun minä panin kahdeksansataa dollaria mainontaan. Ilmoita tohtori Popkinille, että lopetat haastattelemisen.

Jerry oli tuokion vaiti. Hän huomasi nyt itsekin, että arkaluontoisista asioista oli parasta vaieta. Hän tunnusti erehdyksensä:

— Naiset ovat käsittämättömiä… Tiedän sen kokemuksestani…

— Kokemus on hyvä opettaja, ja sen tähden se onkin niin huonosti palkattu, vastasi Mr. Rivers. — Naisia on käsiteltävä hienotunteisesti ja hellävaroen. Jokainen nainen haluaa tietää, kuinka toiset naiset elävät, mutta siitä huolimatta he eivät tahdo paljastaa itseänsä — tarkoitan salaisuuksiaan.

Mr. Rivers olisi vielä halunnut jatkaa, mutta hän ei voinut antaa potilaiden odottaa.

— Asia on kai sitten selvä? hän virkkoi ja kiiruhti vastaanottohuoneeseensa, jossa kolme paljastettua selkää odotti apua.

Jerry jatkoi seurustelua oman minänsä kanssa. Kyllästyttyään äänettömään itsepuheluun hän ryhtyi tutkimaan kiropraktiikan käsikirjaa ja unohti kokonaan amerikkalaisen bestseller-kirjai-lijan, Albert Hinseyn, jota mainostettiin aamulla radiolähetyksissä nykyaikaisen sukupuolielämän Sokrateeksi.

Iltapäivä oli hiljainen: yhden ja kuuden välillä kävi vain yhdeksäntoista potilasta, joukossa kaksi ensikertalaista. Tapaukset olivat kaikki lieviä, sillä jokainen potilas kykeni kävelemaan ja maksamaan laskunsa heti. Professori Finn noudatti nyt uutta taktiikkaa: hän puhui vähän, mutta hyvää. Toisin sanoen: hän toisti potilaille kiropraktiikan käsikirjasta lukemiaan ohjeita. -… Pahimmat rustoutumat esiintyvät yleisimmin risti-luiden tienoilla. Jokapäiväisessä elämässä ihmisen selkä taipuu liian herk-asti eteenpäin. Sen tähden sitä on taivutettava taaksepäin tasaisin nytkäyksen. Vaikeissa tapauksissa on arkaan kohtaan suunnattava lyhytaaltosäteilyä…

Lyhyen lääkärinuransa aikana professori Finn oli havainnut, että naisten tavallisin kipukenttä oli ristiselässä, johon sievät lihakset muodostavat kaksi suloista hymykuoppaa. Ristiselän kivut johtuivat liian raskaiden taakkojen kantamisesta. Kun tietää, kuinka raskas taakka aviomies on miljoonille aviovaimoille, ei ihmettele lainkaan naisten selkäkipuja.