Martti Larni: Neljäs nikama eli Veijari vastoin tahtoaan

Jerry sulki äänettömästi oven ja lähti kylpyhuoneeseen hautoinaan turvonnutta silmäkulmaansa. Samalla hän päätti pyhästi, ettei enää koskaan ryhdy selvittämään aviopuolisoiden välejä. Joka tapauksessa hän oli hyvillään, että lyhyt Eroksen komedia oli tuottanut hänelle sata dollaria puhdasta, ja sitä hän ei aikonut tilittää Mr. Riversille.

Nainen tunsi rakkauden arvon ja mies sen hinnan.

Paria päivää myöhemmin New Yorkin eniten levinneessä bulevardilehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin Mrs. Charles Lawsonin hakevan avioeroa viidennestä aviomiehestään. "Rikas öljykuningatar", kertoi uutinen, "on ollut nykyisen miehensä kanssa naimisissa vasta sataneljätoista päivää. Mrs. Lawson syyttää miestään henkisestä raakuudesta ja aviomiehen velvollisuuk-, sien täyttämättä jättämisestä. Mr. Lawsonia on aikaisemmin rangaistu useista väkivallanteoista ja kiristysyrityksistä. Mainittakoon, että tunnettu öljykuningatar on 82-vuotias ja hänen nykyinen aviomiehensä 26-vuotias."

Uutisen lopussa oli palstantäytteenä seuraava ajatelma: "Antiikkiesine on sellainen, jonka hinta nousee sitä mukaa kuin sen käyttöarvo alenee. — Evan Esar."

Jerry luki uutisen ääneen, mutta Mr. Rivers ei huomannut siinä mitään erikoista, hymähti vain yliolkaisesti:

— Olen aina sanonut, että paras tapa alentaa avioerojen lukua on pysyä erossa.

— Muistat kai Mr. Lawsonin? kysyi Jerry.

— En kuolemaksenikaan.

— Hän on se sama huligaani, joka antoi minulle mustan silmäkulman.

— Se roistoko, joka jätti laskunsa maksamatta? Ja minä onneton sain painiskella sen kanssa kymmenisen minuuttia, ennen kuin sain sen vatsalleen.

Tohtori Rivers sieppasi sanomalehden Jerryn kädestä, luki itse uutisen ja sijoitti sitten sen loppuun oman ajatelmansa:

— Avioliitto on kahden peli, jossa molemmat häviävät.

Työpäivä oli jälleen päättynyt parinsadan dollarin puhtaaseen liikevoittoon. Päivän viimeinen potilas oli poistunut puoli tuntia sitten, ja kiropraktikot istuivat tohtori Riversin työhuoneessa järjestelemässä sairaskortteja. Isaac Riversin persoonallisuus oli Jerrylle edelleen yhtä epämääräinen kuin pari viikkoa sitten, jolloin hän ryhtyi kiropraktikon apulaiseksi ja nousi muutamassa päivässä professoriksi. Hieroja oli hieronut itsestänsä tohtorin ja kaivoi dollareita ihmisten selkänikamista. Isaac Rivers vaikutti ajoittain ikuiseen puberteettiin unohtuneelta amerikansuomalaiselta, joka on oppinut luku- ja kirjoitustaidon matkustaessaan paikasta toiseen, ajoittain taas umpimieliseltä erakkoluonteelta, joka salasi kaiken, mitä hänen piti paljastaa. Hän ei ollut koskaan halukas kertomaan sukupuustaan. Hän oli kuin muuli, joka ei nähnyt mitään aihetta ylpeillä vanhemmistaan.

Oli hetkiä, jolloin Jerry ihaili virkaveljensä rajatonta tarmoa ja työkykyä ja hänen optimistisia aivojaan, joihin paistoi aurinko joka suunnalta. Mutta oli myös hetkiä, jolloin tohtori Riversin älyllinen rajoittuneisuus suorastaan ärsytti Jerryä. Isaac Riversiin saattoi hyvin soveltaa aito amerikkalaisen määritelmän: mitä tyhmempi farmari, sitä suuremmat perunat. Hän oli niitä ihmisiä, jotka vaeltavat onnellisina yksinkertaisuuden ja keskinkertaisuuden kapeassa kujassa ja katsovat tyytyväisin ilmein peiliin.

Mr. Rivers hyräili. Hän oli tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Viisisataayhdeksänkymmentä uutta potilasta yhden viikon aikana. Hän veti jo vertoja New Yorkin muotilääkäreille, jotka laativat diagnooseja potilaan varallisuuden mukaan.

Ovikellon soitto keskeytti virkaveljien työskentelyn. Mi- Rivers loi silmäyksen kelloonsa ja hymähti:

— Neljännestä vailla yhdeksän. Kukahan näin myöhään pyrkii vastaanotolle?

— Menenkö avaamaan? kysyi Jerry.

— Käy katsomassa.

Jerry raotti varovasti ovea, mutta sisään pyrkijä tempaisi sen selkoselleen ja harppasi nopsasti sisään.

— Oletteko tohtori Rivers? kysyi lyhyenläntä mies, jonka ruskeissa silmissä pälyili elonkerainen katse.

— En. Minun nimeni on Finn.

— Hyvä. Minä olen tohtori Robert Popkin, maailmankuulun tohtori Albert Hinseyn työtoveri. Te kai tunnettekin minut?

— Olen kuullut nimenne, vastasi Jerry, vaikka kuulikin sen nyt ensimmäistä kertaa.

Tohtori Rivers kurkisti odotushuoneeseen ja nähdessään vieraan kainalossa nahkasalkun teki heti oman johtopäätöksensä.

— Minä en ota mitään vakuutusta.

— Vakuutusta? toisti vieras.

— Niin juuri. Olen jo vakuuttanut henkeni, autoni, huonekaluni, terveyteni, säästöni ja kaikki tulevat matkatkin.

— Sehän on suurenmoista! huudahti vieras ihailevasti ja paljasti kaljun päälakensa. — Niin minunkin pitäisi tehdä. Minun nimeni on tohtori Robert Popkin. Tietysti te tunnette minut?

— En minä tunne, vastasi Mr. Rivers ravistaen päätänsä. — Minä olen Isaac Rivers.

Tohtori Popkin ojensi kätensä kuin automaattisen vipulaitteen. Naistautien lääkärin pehmeä ja pieni käsi oli rusentua kiropraktikon voimakkaaseen hlerojankouraan. Herrat siirtyivät olohuoneen puolelle, ja vieras loi kaavamaisen yleissilmäyksen seinille ripustettuihin tauluihin, joissa esiteltiin havainnollisesti ihmisen selkärangan erilaisia asentoja ja muotoutumia. Tohtori Popkin oli armoitettu puhuja, joka ei päästänyt sanoja sammaltumaan.

— Minulla on hyvin mielenkiintoista asiaa, hän aloitti joustavasti ja hiveli taitavasti päälakeaan, josta hiukset oli kammattu partaveitsellä. — Hyvin mielenkiintoista, arvoisat herrat. Teillähän on runsaasti naispotilaita, eikö olekin? Kaiken ikäisiä.

Mr. Rivers katsahti Jerryyn ja ajatteli: jos sinä luulet saavasi Jerryn ja minut satimeen puoskaroimisesta, niin erehdyt, minulla on laillinen lupa harjoittaa kiropraktiikkaa ja pitää oppilaita. Vieras odotti vastausta.

— En tahdo tunkeutua ammattisalaisuuksiinne, mutta katsokaas, hyvät herrat, asiani on seuraava: olen tohtori Albert Hinseyn työtoveri ja…

— Kuka hän on? keskeytti Mr. Rivers.

— Mitä, ettekö tunne tohtori Hinseytä? Tavaan hänen nimensä: hoo niin kuin hintelä, ii niin kuin impi, en niin kuin nikama, es niin kuin suhina, ee niin kuin elukka ja yy niin kuin yskä. Hinsey, Albert Hinsey. Hän kirjoitti viime vuoden parhaan bestsellerin Nainen kaipaa miestä ja nyt …

— En minä osta kirjoja! huudahti Mr. Rivers jyrkästi.

— Ettepä tietenkään, hyvä tohtori. Eikä nyt ole kysymyskään kirjojen ostamisesta, vaan yhteistyöstä.

— En minä ryhdy mihinkään yhteistyöhön, Mr. Rivers vastasi äskeistä jyrkemmin.

Mutta tohtori Popkin ei häkeltynyt. Hän jatkoi esitystään.

— Suonette minun selittää, hyvät herrat, mistä on kysymys. Ystäväni Albert Hinsey valmistelee uutta bestselleriä, jonka ennakkomainonta alkaa huomenna. Kirjan nimeksi tulee luultavasti Rakkauden instituutti eli nykyaikaisen naisen sukupuolinen käyttäytyminen kodissa ja kodin ulkopuolella uudemman tutkimuksen ja tieteellisten haastattelujen valossa.

Mr. Rivers risti silmänsä, mutta Jerry Finn tunsi kiinnostusta aiheeseen ja huomautti:

— Kirjan aihe herättää uteliaisuutta.

— Enemmän, hyvä ystävä. Se nostattaa vallankumouksen, vastasi tohtori Popkin. — Suurta yleisöä kiinnostaa kolme asiaa: raha, rakkaus ja rikos. Ne, jotka eivät kykene käsittelemään rakkautta tieteellisesti, kirjoittavat rahasta ja rikoksista. Tohtori Hinseyn erikoisalana on rakkaus — sanan laajimmassa merkityksessä. Muuan hollantilainen lääkäri on yrittänyt näperrellä saman kysymyksen kimpussa, mutta hänen esittämänsä ihanne-avioliitto ei sovi meikäläiseen elämänrytmiin, joka perustuu sensaatioihin. Tohtori Hinseyllä on nerokas menettelytapa: hän laatii uuden bestsellerinsä haastattelujen tuloksista. On haastateltava ainakin kymmentätuhatta naista ja kysyttävä heidän mielipidettään sukupuolisesta käyttäytymisestä. Haastattelijoita on siroteltava kaikkiin niihin paikkoihin, joissa naiset liikkuvat. Tohtori Hinsey voi tieteellisesti todistaa, että nainen tunnustaa herkimmin arkaluontoiset asiansa papille, lääkärille ja rakastajalleen. Tämän alan edustajia on nyt haastattelijoiden joukossa viidettäsataa. Mutta nyt me tarvitsemme vielä yhden kiropraktikon, jotta haastattelijoiden joukko olisi täydellinen.