StaVl Zosimov Premudroslowski - SOVIET MUTANTS. Hauska fantasia

– — LLCOOOOSTSTOOOOY, isät!!! Cherepoktsy, Golupyan!!!! HYVÄ TAKAISIN!!! – Zasratich hieroi pölyä sirpaleesta ja tutki puoliksi kuolleen varpunen, joka hengitti kuin joogilama – yksi hengitys minuutissa. – Ja missä ovat muut? Aavikoitunut??

– — Ei, poika. Juuri nyt – sanoi kymmenes. – Puhuin taas!!!

– — Päästä pisteeseen!! – Zaral Zasratich.

– — Voi kyllä. He erottuivat toisella yläosalla, ja kuka löytää eteenpäin, tuo enemmän. Täällä.

– — No, oletamme, että otmatsaa heidät…

– — Hyvin tehty!!! – huusi odottamatta Cherevich kallon korvan alla. Hän hyppäsi noin kolme metriä ja laskeutui. Tšerevitš kiemasi kalloa hohtavalla käskyllä ja lähestyen sitä taistelijoiden kannalta tärkeään taputti kaikkien päähän. n-Samille, Hänen ylennetyllesi ilman tornin suuruutta, Kaikkien Galupovien Generalisiphilisille, hänen presidenttinään, korkeimmalle herralle Semisrakille ilmoitetaan henkilökohtaisesti omistautumisestasi Häneen ja koko Galupiyaan.

– — Kiitos ilmaisesta lahjasta, poika! – sotilaat huusivat hiljaa tiskillä ja tanssivat useita viiden neljäsosan hip-hop-tekniikoita lyöntiin.

– — Ja nyt.., – jatkoi Tšerevitš. – Arrred tämä kapinallisten!! – ja hän osoitti hiekkaan juuttuneen kalloon, jota hän yritti käpälillään, nojautui ja vetää sen ulos. Sotilaat juoksivat epäröimättä Cerevichiin, joka ei odottanut, virnisteli ja alkoi potkaista häntä.

– — Odota! – huusi Casulia ja auttoi shardia pääsemään ulos. – Kuka muu palvelee kunnioitusta, jää ilman ruokaa!!

– — Mutta kenraali on isämme ja kaverimme?! – vastasi taistelijoita kuorossa. – Ja tämä, kuten isä Zasratich sanoi, on vaahto.

– — Okei, rauhoitu!! huokaisi Casulia Zack. – Toistaiseksi kenellekään ei ole annettu oikeutta peruuttaa Herran käskyä. Ja niille, jotka eivät ole tiedossa, muistutan teitä … – ja hän kääntyi kenraalin puoleen. – Hyvä Zasratich, itse, hänen ylennettynä ilman tornin suuruutta, kaiken Galupovin yleisnäkemys, ylempi lordi, Semisrack nimitti henkilökohtaisesti henkilökohtaisesti Rehtorin Cherevich Chmor Iko Top Wau Starost -matkalle henkilökohtaisesti suunnittelemattomalle Noran neuvostolle, ja sinä, kenraalin päämies, Suojattu osa koko yritystämme.

Ja mitä hän kertoi sinulle henkilökohtaisesti, on vain bluffaa. Todistajia ei ole. Ja minä, aivotottomat rypyt, äitisi ja sairaanhoitajasi, jopa kurin komentaja ja opettaja…

– — Voi katso, se hiipii pois!! – huomasi kymmenennen ja tuijotti varpunen, nosti sitten kallo taivaalle ja huusi. – Aaaaa!!! Puhun taas!!! Heheheyyyy!!

– — Kuka hän on? kysyi kallo ja kiinni varpunen potki Stasyanin kasvoihin. Pelon vuoksi Stasyan alkoi heti ymmärtää ja puhua Galupskya.

– — Olen Stasyan. Vain Stasyan. – ja menettänyt tajunnan.

– — Okei, rummulla, kuka hän on, mutta hän on radioaktiivinen ja menee syömään. Mutta käytämme sitä taloudellisesti. Ja älä rentoudu sitä kokonaan, meillä ei ole tarpeeksi, ja siksi etsit myös korvaavaa sille. Koska hän on, on muita kuin hänet. Selvä?

– — Kyllä, matostamme. – kaikki vastasivat kuoro.

Casulia kiipesi varpunen, joka osoittautui hiukan suuremmaksi kuin hän, kaksinkertaisti sirut ja istui tajuttoman varpun päälle ja alkoi latautua kuin akku ja hehku.

– — Pysy lounaalla!! hän komensi, ja kaikki riviin kohoavat. Hän sylki jokaista kerrallaan.

– — Ja minulla on kaksinkertainen annos! – julisti, ravistaen Cherevich Chmor Ikoa.

– — Hajotan teidän shas-sarvet, – Zasratich saapui. – lisäosana siellä kentällä… Mitä löydät, kaikki on sinun…

– — Zeka, mutta olen tärkein? – nyökkää Tšerevitš

“Politiikassa, mutta ei ruokasalissa”, sanoi Casulia. – anteeksi, kunnioitus.

Loput lähestyivät aamulla, eikä kukaan huomannut heidän tulleensa. He eivät löytäneet mitään, mutta kollegat jättivät heille annosannon. Zeka sylki heitä ja yleensä heitä kohdeltiin luontoisesti tuomitulla tavalla, kaikki on masyovya, ilman basaaria, lukijani. Kipisha ja esittely sivulta katsottuna ei ollut, Maza Faka Yes Wow!..

apulase neljäs

maza faka kyllä vau

– — Maza Faka Kyllä Vau!.. Maza Faka Kyllä Vau!..

Häntä ympäröivän lihan maagisen huutamisen alla Stasyan tuli hitaasti itsensä luokse ja heräsi. Hänen tilansa ei ollut täysi, puoli imetty, puoli energinen. Hän avasi silmänsä ja näki verhon, joka hidastui hitaasti, ja hänen edessään oli jo mustien galloping-pallojen ääriviivat. Kun kontrasti oli sopeutettu, hän erotti jo omituisten olentojen siluetin.

– — Kuka he ovat, nämä lihattomat, elävät luut? hän ajatteli.

– — Nämä ovat Galupat. – vastasi sisäinen ääni nimeltä Kieli.

– — Mikä muu on Galupa? – kysyi Stasyan kielestä.

– — Mikä antoi sinulle toissapäivänä ja eilen päähän… Muistatko yöllä?

– — Joten se ei ollut unelma?! – ja hän muisti, mitä tapahtui edellisenä päivänä, ja yritti pelossa indeksoida selälleen, päätään eteenpäin, mutta kompastui jonkin päälle. Hän katsoi taaksepäin ja näki iso silmä tuijottaen häntä.

– — Ahhhh!!! hän huusi ja hyppäsi ylös. Hänen ympärillään rynnätty aamurukous, siru, toistaen saman lauseen: “Maza Faka Kyllä Wow!..”. Hän tutki ja pyörtyi. Kenraali tuli esiin ja potki pienen varpun jo hyppäävässä fingalissa, joka herätti Stasyanin.

– — kuka sinä olet? – kysyi kallo Zasratovichia ja pysähtyi nostamalla jalka-luu-menettelyään laulua varten.

– — Stasyan ei ymmärtänyt mitään, mutta hänen sisäinen äänensä käännettiin Galupskystä Sparrow’ksi. Hänen sisäinen äänensä Kieltä puhui yli viisi miljardia murretta ja murretta, mukaan lukien mikrobien ja ohjelmointikielet, virukset ja jopa nanohiukkaset. Plus – planeettojen, tähtijen, galaksien kielet ja niin edelleen ja niin edelleen.

– — Olen varpunen Stasyan Ayaguzista. hän vastasi.

Cherepuk Zasratich ei ymmärtänyt vangittujen sanoja ja jäädytti yllättyneen virnityksen, mutta jo hänen sisäiset äänensä, muiden jäsenten ylääänet, kertoivat omistajilleen, mitä joku oli sanonut. Näin he oppivat ymmärtämään toisiaan oppimatta muiden ihmisten sanoja. He puhuivat ja ymmärsivät synonyymejä, sanoja, joilla oli identtiset merkitykset ja erilaiset äänet. Esimerkiksi: “Maza faka yes wow!..”, ja varpunenta kuulostaa siltä: “Chirik, Chirik chik Chirik!”, Ja ihmisessä se kuulostaa: “Kuinka kaunis tämä maailma on!”, Ja tämä on minulle sisäinen ääneni käännetty, koska sisäisillä äänillä ei ole eri kieliä. Kaikilla sisäisillä äänillä on yksi kieli. En tiedä onko Jumala vai paholainen, mutta hän on.. Ajatuskieli. Tapahtuu, että enemmän kuin kerran päässäni musiikki soi ja on niin tuttua, mutta et voi laulaa. Kuulostaa säkeen tai proosan, mutta et osaa lausua ja sinut kidutetaan, räpyt aivosi. Tiedät, että ajatus pyörii päässäsi, mutta et voi lainata; Ymmärrät, mutta et voi selittää. Sanot, että ajatus pyörii päässäsi. Ja vasta kun häiritset, myöhemmin alitajunta kääntää ja ilmoittaa ranskalaiselle valmiina – ranskaksi; Kiina – kiina; koiralle – koiralle, minkä vuoksi hän ymmärtää ajatusta, ei tavua.

Koska ajatus on kaikille yhdellä kielellä. Kerro koiralle hellästi: “karja” ja se heittää hännänsä, ranskalainen ja kiinalainen hymyillä. Ja sano: “Hyvä tyttö”, puremalla hampaitaan, koira urisee, ja ranskalainen ja kiinalainen katsovat toisiaan ja vastauksena sanan hellä merkitykseen kukin vastaa omalla säädyllisellä kielellään.

Eikä ilmeillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Roiske energiaa.

Mutta olen, hyvin kiusannut lukijani, imeytynyt tähän totuudenmukaiseen roskaan, jota ei kirjoiteta millään muulla vaikutuksella, vaan puhtaan raittiisena tietoisuutena, että meidän aikamme tuskin löydät sitä ja tämä on huonoa. Niin sanoakseni, tarini on ympäristöystävällinen tuote nimeltään “Toothy Frog Belching”. Sitoudun helpottamaan ja kääntämään sen itse Galupskystä Varpunen ja takaisin tietysti ihmisen kielen kautta. Ja seuraavat tämän sanallisen ripulin, joka jälleen kerran oli kirjoitettu puhtaasti selvästi tietoisena, puhetta ja vastausta välittömästi inhimillisesti, koska sinä ja minä, nöyrä palvelijamme, emme puhu toista kieltä. Kyllä, ja vähemmän aikaa vietetään lukemiseen. No, nyt keskeytämme seitsemännen tunteen mainonnan ja katsomme, kuinka tämä kappale päättyy tarinaan.