StaVl Zosimov Premudroslovsky - PÄIVÄNÄ. Hauska totuus

Virtahepo oli kiinnostunut ja hylkäsivät hankkeensa ja sukelsi veteen.

Varis istuu, polttaa bambua ja rypistää istuessaan. Yhtäkkiä virtahepo nousee nokansa eteen. Ja varis petoksella, aivan siellä, räpytti siipiään, avasi silmänsä kuin sammakko ja huusi kaikissa korppinokissa.

Varis: – Majava, hengitä!!! Luonnossa, räjähtää?!!!

Synnyin neeger Ivanov. Makaa, se tarkoittaa, että hänet on kivitetty ja tutkii selvästi lääkärin, joka synnytti jalasta rintaan. Ja hän tietää asian, scurries hänen ympärillään ja ajaa ympäröivän henkilökunnan. Siksi on parempi hieroa vastasyntyneen ruumiin jauhetta kloorilla. Ja hän ei muutu valkoiseksi.

– Mdaaaa!! – raaputtamalla Aadamin omenaa, vanhusten lääkäri kompastui. – Sinä, pieni äiti, poika. Ja ihonvärissä.

Heiluttaen päätään olkapäältä oikealle, vasemmalle:

– Voi, voi, ah, ah! – Madame Madame Ivanova nappasi, lääketieteellisen morfiinin kivittämä. – Tekijä, oi rakas lääkäri! – Rukoilen Kristuksessa, keksitkö jotain? Oeh… Oi! Älä kerro miehellesi?! Hän on siisti rosvo. Mitä, ja menin yksin Papua-Uuteen-Guineaan.., Oaya, kirjoittamaan tutkielmani, Wow., Paikallisista ryhmistä. Kyllä! Voi, taalaa, taalaa itkien!! Pala ruohonleikkureita (1000 dollaria), muuten hän on haavoittuvainen, kuudennen ja korkeimman tason tappaja, hän voi tappaa rukiskukka ja sinä, ehkä minä.

– Ja mitä minulla on tekemistä sen kanssa? – yllättyi lääkäri.

– Vittu hänelle, liota, miten juoda!!

– Hyvä rouva, pidä kiinni, sinun täytyy pelastaa sinut. Sinulla on puuskia navan alapuolella ja polvien yläpuolella… Mdaaa.. Jotain, jota pidämme tieteellisenä. Lena! Helen! – Hän kutsui nuorta harjoittelijaa, paikallista lääketieteellistä koulua, nimellä Dandelion.

Voikukka Lena, kiristäen persetään ja keskustelemalla naurettavasti hänen ympärillään, kumartui lääkäriä vastaan.

– Kyllä, Putin Donald Trump. Olen valmis…

– Ja miksi sinulla on nimi Voikukka?

– Ja se, hehehe. – peitti kämmenellä hänen pitkä nenänsä punainen moppi, joka maksoi vain vastaväleillä, mutta näytti siltä, että neitsyt. – tyypillä löydettiin kaali ja olen iloinen.

Lääkäri katsoi ympärilleen häntä, ei vielä ryppyistä, ohutta figuuria, ja laajentanut silmiään hengitti syvään hajuvettä, räpyttäen hänen ripsensä.

– Vau, varastaminen, sinä mentät ensiapuun, kysy herra Ivanov. Kerrot hänelle, kun hän vastaa, että syntymä tapahtui normaalissa normaalitilassa, mutta mutaation takia geenit eivät lähentyneet ja syntyi musta lapsi. Saatko sen?

– Kyllä, herra toveri Putin Donald Trump. – ja sairaanhoitaja katosi ylpeänä oviaukkoon. Se osoittaa ensiapuhuoneessa ja sanoo:

– Hei, ja kuka herra Vasil Ivanov on?

Hän nousee ylös ja vastaa ääneen:

– minä!!!!

Hän katsoi häntä ylös ja alas nostaen kaulaansa rajaan asti. Hänen massiiviset lihaksensa, etenkin hartioiden ja kaulan ympärillä ja peloissaan, avasivat silmät, suun ja sieraimet pelolla. Sen jälkeen kun hän selkäsi ja palasi punaisena lääkäriin.

– Minä, herra toveri Putin Donald Trump, pelkään. Hän on niin iso, vahva ja tyhmä. – Ja naida katkeraa kyyneleitä. Lääkäri otti aamutakin helman ja pyyhki hänen silmänsä rasvaen paksuja, hyytelömäisiä kyyneleitä hänen kasvonsa, aivan kuin siivooja, joka pyysi vuotiasta pölyä ikkunasta. Vakuutuksena siitä hän myös hengittää harjaan, ajaa kärpäset ja yritti jatkaa raastinta, mutta Lenochka, työntäen itsensä pois, juoksi hoitotilaan ja sulki sisäpuolelta, nukkui sohvalla. Jos hänen sian kuorsauksia ei kuulla käytävällä, paikalliset sairaat toverit olisivat rikkoneet oven lukon, he halusivat pestä itseään.

Ivanovin vartalo erottui terävästi odotettujen joukosta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hän oli siellä yksin, lukuun ottamatta vanhaa rottaa, joka puree linoleumin nurkkaa seuraavan tuolin alla, vaatimatta mutkien. Lääkäri, kauhistunut odotettavissa olevan määrän verran, vimmahti. Ajattelin, että vahingossa hän putoaa kuuman käden alle ja potkaisi rottaa kasvoihin, juoksi odotushuoneesta.

– Mitä tehdä, mitä tehdä? – hän mutisi hengityksen alla ja suuntasi toimistoonsa. – Voi!!! – Laski sen alas, ja hän otti puhelimen sydämestään, valitsi pelastuspuhelinnumeron. – Ole, ole… Merkel?.. Minä olen, Putin Donald Trump. Kuuntele kollega, onko sinulla toistaiseksi potilasta?

Theresa Merkel May oli opiskelija ja työskenteli paikallisessa lääketieteellisessä detoxissa.

– Siellä on.. ja mitä? – kysyi Theresa Merkel May,

– Lähetä hänet luokseni julistaa sukulaisen. Sitten maksan sen pois.

Tällä hetkellä nukuin kovalla sängyllä ja varauduin poistumiseen. Rehellisesti sanottuna muistan epämääräisesti, kuinka minut vietiin raittiusasemalle, mutta olin jo suunnitellut krapulaa. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin minut saatettiin sairaalaan, tietämättä sitä itse. Minä itse näytin ohuemmalta syntymästäni, samanaikaisesti kodittomalta (maallisen elämän kokenut jälkeläiset). Silmäni olivat pullistuneet kuin sammakko. Kaksi harmaata syyliä kasvoi vasemmassa leuassa ja nenässä. Hampaista minulla oli vain kaksi mätä kantoa ja neljä juuria. Adamant Adamin omena pullisti runsaasti kaulaaan, loput näyttivät yksinkertaiselta: joukko luudeni sopi nahkalaukkuun ja karvaamattomat luut täydensi vartaloani näkymiä.

Asetettuani kärjeni tuolille, yritin eristää edessäni olevan lääkärin haaroittuneen siluetin.

– Hei, Vasya. hän tervehti minua.

– Kyllä. Vastasin.

– Täällä kaksisataa grammaa puhdasta alkoholia! – hän veti lasin minua kohti. – Mutta se on kehitettävä. Menette yleensä ensiapuun. Kysyt herra Ivanovilta. Hän vastaa: “Minä!”. Sanot: “Syntymä sujui hyvin, mutta mutaation takia geenit eivät mahtuneet ja syntyi musta lapsi. Ymmärrätkö?”.

Käsitin lasin. Lääkäri piti hänet.

– Saitko sen?

– Kyllä! – purkautui hermostuneesti sielustani, ja viemärin lasin. He laittoivat minulle valkoisen kaapun, korkin ja heittivät sen ulos toimistosta. On hyvä, että onnistuin tyhjentämään lasin. Ja osoittaen päivystyshuoneen ovelle, vanha hiiva sai itsensä tuntemaan.

Menin ulos ja kysyin hikkaa.

– Kuka on Ivanov? Ick.

– minä!!! – kiinnitetty korviini.

– Kuuntele, veli, syntymä sujui hyvin. – Katsoin häntä kuin vesitornia, jatkoin, mutta pääni oli väsynyt ja kaulani muuttui tunnottomaksi ja laskenin katseeni napaan, suoristaen pääni. – normaali, ik, ohitettu, ik, synnytys. Joo!!! Mutta vittu kaivoksesi vedellä, eikö niin? Ja sitten likainen lapsi syntyi, ik, he kutsuivat Genoa! Ja nimeni on Vasya. Saitko sen?

Kiiren, tarkoitan markkinoilla, ja luulen, että anteeksipyyntö on tekopyhyyttä Jumalalle ja pahan rohkaisemista, koska jos anteeksi kerran, se voi pitää mielestäsi kuinka varastaa, tappaa ja vastaavat toimet. Meidän on tehtävä parannus vain Jumalalle ja luotettava Hänen armoonsa, sillä vain hänellä on oikeus antaa anteeksi, ja ihmiset rukoilevat anteeksiantoa rukouksissa, toisin sanoen: anna meille anteeksi velamme, samoin kuin me annamme anteeksi velallisillemme eikä johda meitä kiusaukseen, vaan pelastaa meitä pahasta. Siksi on helpompaa olla tekemättä pahoja aikomuksia, ettei rukoilla Jumalaa anteeksiantoa. Ja loukkauksen anteeksipyyntö on passiivinen huumeriippuvuus, jota sielutietoisuus vaatii edelleen anteeksi ja siksi syy siihen. – Ajattelin ja aloin muistaa mitä etsin ja mitä tarvitsin. Hän pysähtyi, katseli ympärilleen – kolhoosimarkkinat ovat jo sulkemassa. Monet keräävät hitaasti erilaisia tavaroitaan. Pyöräkuormaajat vievät kokonaiset kärryt kontteihin, ja seison ja muistan syyni läsnäoloni täällä. Paljon ajatuksia tulee mieleeni, ja juuri silloin, kun kynää ei ole käsillä. Ja tällä kertaa minun ajatukseni ovat siitä, kuinka hevoset nopeutuvat olemisessa, ja kuka tietää, muistanko heidät uudestaan jonnekin toimistossani kiinnittääkseni ikuisuuden, ja muistan nyt jotain muuta… Muistan ja aloin etsiä tarvitsemassani vauhdissa, koska markkinat sulkeutuvat, enkä voi käydä siellä ennen työtä, jota olen innokas ja tunnollinen. Katson, ensimmäinen Georgian seisoo tiskin takana, hänen edessään on tynnyri ja siihen kirjoitus: “eläviä kaloja!” Menen hänen luokseen ja kysyin. Kaupunkimme on pieni ja ammatillisen toiminnan yhteydessä tunnen melkein kaikki asukkaat nimen ja sukunimen perusteella. Lyhyesti sanottuna osoitan hänelle nimeltä.