StaVl Zosimov Premudroslovsky - PÄIVÄNÄ. Hauska totuus

– Oletko Vodyaru? – kysyi minun.

– Ja mitä siellä on? kysyi Kharya.

– Tietysti, mitä täällä on markkinat. – Kaivo vastasi iloisesti ja laittoi pöydälle litran pullon vodkaa.

– No, kaadaan se. – vanki otti kuplan ja tulostaa sen ja kaatoi sen mukkiin. – tule sisään, istu alas, rakkaat vieraat, tee olosi kotoisaksi. – Hän ehdotti ja tinahti kurkusta ja pesi sitten mukista. – Haaa!!! hän hengitti ulos ja laajensi silmiään. – Vain minä, äitinä, haudattiin alkupalkista, pyörivällä pallalla, ei pirun. Vain musta kaviaari. Hän on jo kurkkuani kiinni. Haluat kiivetä kellariin.

– Diateesi, sanotko? Selitin.

– Mitä?? kysyi Kharya. – kuka tämä on?

– Tämä on hauraampi, oikein ja ei ole tuomittu. – selitti minun.

– Ja millainen ihme olet? – kysyin rohkeasti myös vankeja.

– Hiljaa, hiljaa kaverit eivät lyö. – vakuutti minun ja esitteli omistajalle minulle takin. “Tämä on oma setäni, jolla on kaksikymmentä vuotta vankeutta.”

– 25 vuotta vanha … – korjattu Kharya. – No, kiivetä nuorten kellariin?! Loppujen lopuksi et lähetä naisellesi?

– Ja mitä? Voin tappaa. – ehdotti minun.

– Yrityksesi. sanoi Kharya ja kaatoi itselleen uuden vodkan. – Mukit ovat poissa. – ja työnsi hänet minua kohti.

– Istu, kulta, nuolen, ja sinä työskentelet yöllä.

– Frets. – vastasi minun.

Nousin lattian alle, sytytin tulitikun ja tainnutettiin; hyllyillä oli kolmenkymmenenkolmen litran tölkkejä purkitettuja mustaa kaviaaria. Otin kaksi tölkkiä.

Heti kun otimme puolen litran yhdestä mukista, vuorostaan kuin chifir, kun kaksi poliisia tuli taloon.

– No, Harya? – he ajoivat. – eikö sinulla ollut aikaa nojata taaksepäin, ja jo karja Tradeswomanltä varasti? Tule, pakkaa, tule kanssamme.

– Miksi? – kysyi minun.

– Anna tunnustus. Haluatko hänen kanssaan, Vasilisa? – ehdotti rohkeaa ja matalaa poliisia.

– Periaatteessa voit treenata sen sijaan. – Lisätty laiha ja pitkä poliisi.

– Mutta munaa arvasit sen!! – humalassa Kharya snickeri, otti vasaran ja kaksi naulaa sadan viisikymmentä millimetriä ikkunalaudasta ja seuraavaksi hän naulasi heidän jalkansa puulattialle ilman, että veti heidän tossut, ei rypistynyt eikä ilmeisesti tuntenut kipua. Veri hitaasti kastettu tossut. “Ota nyt, mutta älä koske sisarentytärini, muuten menet itse ämpäriin… No, heikko?. En varastanut villisikaa, en näe vuosisadan tahtoa.

– No, olet typerys, Harya. – Piirretty lihavoituna.

– Aivan, se romahti tammesta, miksi se on niin julma? – lisätty laiha.

– Miksi niin julma? Tule, Palych, syklopiin, hänen jännitteensä. – ehdotti lihavoituna. – Tämä ei kävele, se ei kävele.

– Sisässä, hullu, Harya!! Nyt Vaska, – hän kääntyi minun tyköni. – Laita pesuallas, muuten lattia on vihainen. – kääntyi ympäri ja lähti.

Kharya otti pihdit ikkunalaudasta ja veti kynnet takaisin ilman jännitystä, vääntämättä koskaan kasvojaan. Avasimme suutemme yllätyksenä.

– Kyllä, älä tutki kavereitasi. hän vakuutti meille. -huokoinen.., jalat olivat edelleen kylmissä kaivoksissa. Mutta tämä harmaa vaahto putoaa heti. Hahaha!!! – ja hän antoi paljaan saastaisen suuhunsa, josta nähtiin entisten hampaiden mustaantuneet osat.

– Kulta, purjehtii! – ystäväni osoitti minulle. – ryntäsi hänelle, hänellä on kaikki pojat. Hän on nainen koko elämänsä ajan, mutta äitinsä ei nähnyt häntä päivinä. Hän jopa synnytti hänet vyöhykkeellä, kun hän palveli eräkautensa kanssa isoisäni pussissa viljaa, jonka he varastivat yhdessä, kaksi kaksosissaria. Kyllä setä?

– Kyllä, tämä on roskaa, kuuntele, mitä vitsi vyöhykkeeltä kerron teille … – Ja Kharya, kiinnittämättä huomiota kärpäsiin, jatkoi vankilassa tapahtuvien hauskojen tarinoiden muistamista.

– Ja koko alueen piti seistä kaksi tuntia viisikymmentäviisi astetta pakkasta.

– Ja mitä tapahtui? veljentytär kysyi setältä.

– … Joten se oli näin: iltatarkistuksessa, koska urakoitsijaa ei ollut.

– Ja kuka se on? Kysyin ohitettuaan alueen poissa ollessa.

– Tämä on vanki, joka antaa työtä muille vankeille, peukaloi alueen omistajan kanssa. – selitti minun. Kharya sytytti savukkeen ja puhalsi savurenkaita.

– … Koko alue käännettiin ylösalaisin. – jatkoi Kharya. – Ei ole vuohetta tätä ja kaikkia, ja pakkasta – miinus neljäkymmentäviisi. Reittivalot ja kiirehtivät taivaalta. Silloin tömmensin jaloillani, sitten menin mätä pukuun, joka kiusasi jalkojani.

– Ja mitä, löysit tämän? – ihmettelin.

– Ahhh… Kyllä, he löysivät.., heh.., suihkussa, luontaisesti, vittu. Tämä schmuck, alasti peilipöydän edessä perseensä varressa, nykähti.

– Hahahaha!!! – Jelled. – Mitä, luontoissuorituksia?

– Mitä, miksi? – kysyi minun.

– Miksi, mitä?! Kiinnitetty äänimerkkiin (perse). Siellä koko vyöhyke on vielä popping … – Harya tinatti vielä mukin ja Ostap kärsi. – Ja vielä oli vitsi. Kertoa?

– Tule, tule, viileä! – tuki minun.

– Ihme yksi paska WC: stä sokaistunut. Kaikista jälkijärjestelyistä hän keräsi ajelmaton paska ja muokkasi paksun makkaran, joka näytti puolivälin korkeudeltaan miesten piparjuurilaiselta. Ja kaikki kävelivät, katsoivat eivätkä ymmärtäneet, kenellä oli niin laaja peräaukko, että hän ei voinut unohtaa, ja hän monumentalisoi sen patsaassa. Hän seisoi pitkään siellä ja huvitti kaikkia vierailijoita. Lyhyesti sanottuna, siellä on yksi hullu talo, eikä siinä ole mitään tekemistä. Kerro minulle paremmin, kuinka voit Pietarissa tai Moskovassa?!

Katsoimme toisiamme ja hakkeroimme hymyillen.

– Mitä se sanoo!? – Sanoin, ruumiin mitat: sata kaksikymmentä viisikymmentä sata kaksikymmentä. – Kuten kaikkialla: tänään on panorointia, ja huomenna on poissa.

– Kyllä, siellä on myös vitsejä. – Värätin hänen konevibraattoriaan, ts. Minä kaataen toisen mukin. – Anekdootti kuuntele paremmin. Se tarkoittaa, että majava ja tukki työntävät virtaa vasten, ja korvi polttaa hölynpölyä puun nartulla ja katsoo majavan vaikeaa kärsimystä. Hän ui, ui, näkee, varis istuu ja pureskelee. “Anna, – ajattelee – lepoon” ja kysyy häneltä: – Mitä he sanovat, teetkö höyheniä? ja hän: – Minä? – varis virnisti. – Tupakoin bambua,.. Uuuuiii!!! … Huuuuu.

Majava: – Joten mitä? Khe, h.. – majava hajotti hänen suuntaan tulevasta savusta.

Crow: – kiirehtiä.., hauskanpitoa varten kaikesta.., ja haluan elää… Ahhahaha!!!

Majava: – Ja miten tupakoida jotain?

Varis: – Kyllä, vedä ja pidä, pidä, kunnes lentää pois.. Haluatko kokeilla?

Majava: – Ja mitä, nyt?!

Ja varis puhalsi majavalle savupylvään, kuten höyryjunalta. Beaver nielaisi sen ja piti sitä keuhkojensa syvyydessä. Paisuneen jyrsijän ruumis hidastui hitaasti selälleen, ja hän alkoi uppoaa pohjaan, päästäen hirsistä ja levittäen jalat. Majava oli täynnä uteliaisuutta, kun kalat uivat hänen ohitseen ja levät heiluttivat häntä pitkin polkua, jolla hänen nykyinen kantoi. Ja kuinka hän ei ollut aiemmin huomannut sellaista näkemystä ja kauneutta. Ensimmäistä kertaa elämässään hän alistui joelle ja luonnolle.

Samalla Behemoth istuu mutkan ympäri tämän joen rannoilla ja poistaa alushousut. Hän näkee majavan, joka ponnahtaa esiin, ja hengittää ulos savua.

Virtahepo: – Oletko majava? – virtahepo yllättyi. – loki oli siellä, mutta nouseeko nyt, kuten pesulappu?

Majava: – Siellä! Siellä!!! Variksen mutkan ympärillä bambu tupakoi!!!!!!

Virtahepo: – Missä??

Majava: – Siellä!!!!! – Virran kantama, majava sanoi.