StaVl Zosimov Premudroslovsky - PÄIVÄNÄ. Hauska totuus

– Häpeämätöntä!! – kuulimme vanhan äänen. Käännyi ympäri ja näki Lechin seisovan, joka kirjoitti yksinkertaisesti jalkakäytävän keskellä, kiinnittämättä huomiota ohikulkijoihin. Ja vain vanha mustalainen isoäiti teki huomautuksen hänelle. Hän reagoi eri tavalla. Hän veti ulos päivystyksessä olleen Neuvostoliiton avaajan häpemättä piilottamatta häntä ja tarttui edes tyhjentämään sitä, tarttui kaulukseen ja heilutti avaajaa.

– Juuri nyt, vanha, teen silmäni ulos.

– Lyoha, jarrut. Oletko typerys? – pysäytimme hänet.

– Ja sinä hänen kanssaan?! Sinun täytyy ampua!! – pakenen Humanoidin turmeltuneista tassista, vanha nainen huusi pakeneen.

– On tarpeen ampua sinua. – ja tarttuimme Lyokhaan kainalosta ja kantoimme noin viittä metriä, heittiimeemme lumitrikkiin jäähtyäkseen. Tupakoinnin jälkeen jatkoimme.

Hajottaneet mustan kerjäläiset ja vanhat naiset kirkossa, panimme Lehan hattuineen pois kuistin sisäänkäynniltä ja menimme, kuten hänelle käskettiin, temppeliin rukoilemaan Jumalaa, jotta he heittäisivät enemmän. Hän uskoi, ja me syntiä. Menimme sisään ja istuimme penkillä unessa. Se toimi lämpimästi.

En tiedä kuinka paljon meillä on nukkunut, mutta Lech herätti meidät varovasti.

– Stasyan, Tarzana!

– Päästä pois minusta, saatana!!

– No sitten? Meneekö tämä piha?

– Hitto, siellä on uima-allas.

– No.., ja autoja ympäri.

– Sinä, Dan basaari, että siellä on paikka?

– Muuu. – sanoi Denis. – Odota? Siellä!.. Kellari!!. Asusin siinä kuusi kuukautta!!!

Käännyimme häntä kohti.

Laskeutuneen pahvin läpi kellarikerroksen portaita pitkin, vasemmalta näimme palkin ja kolmannen ovessa, joka roikkui sen päällä, ilmeisesti kellarin sisäänkäynnin.

– Ota se pois!! Huusin mustalle. Hän tiputti hänet pois, ovi putosi myrskyllä. Gypsy astui oviaukon sisään.

– Voi poika, mutta paska kelluu täällä?! – mustalaiset pelästyivät ja vesille roiskuen tulivat takaisin meille.

– Mikä se on, huiman? – kysyi Dan.

– Tule nyt ja saarella meillä on juoda. Valo putoaa aukosta eikä ketään ole. (Eli poliisit). – Päätin ja otin pullon satamaa. Avaamalla sen ympyrällä hampailla, ojensin sen ystävälle. Haluan huomata, että vain kommunisteilla, poliisilla, armeijalla ja kodittomilla on oikeus kutsua toisiaan “toveriksi!”. Tämän vuoksi kodittomien kolmen ensimmäisen ryhmän hylkääminen ovat ainoat kommunismin saavuttaneet väestön sosiaaliset kerrokset. Ja mitä: asiat ovat ilmaisia; ruoka roskien tölkeissä tai ruokinnassa, myös ilmaiseksi; asunto kellarissa ja ullakolla, jälleen ilmaiseksi. Mikä ei ole kommunismi?! Lyhyesti sanottuna, ystäväni hyväksyi tarjouksen minulta mielellään. Avasin toisen pullon satamaa ja tarjotin sen Danille ja kolmannen, avautuessa, ojensin mustan. Ne joutuivat hämmennykseen, ja otin kertakäyttöisen lasin ja vietin sen väkijoukon keskelle.

– Che, kuoriutunut? Kaada?! – hymyilin. Kolme heistä kaatoi minut kerrallaan ja joutui jälleen hämmennykseen tuijottaen minua kiihkeästi.

– Mitä tuijotat? Nauti! Ehdotin ja join lasin. Ymmärtämätön toveri rikkoi hiljaisuuden.

– Ja tämä ei ole edes saari, mutta tämä miten?

– Perse – mustalaiset vakuuttivat.

– Joo… ei, hyvin hyvin hyvin hyvin keskipäivällä hyvin keskipäivä,..

– No, hyvin?

– P-niemimaa, moron. – korjattu Danin pilkauksella.

– Kyllä. Gypsy Gypsy, mitä teet? – Toveri välitti huomionsa.

– Kuz Jabere, Vishma.

– Ja venäjäksi? Kysyin.

– venäjäksi älä käännä.

– Katso, hälvensi minuutin hiljaisuuden ja jatkoi toisen käden sormea, toveri, ja toinen piti kätensä nyrkkiä vaatteilla, ja tällä hetkellä romania herätti aallon itseensä aiheuttaen kaiken kelluvan liikkuvan. Kolonnin kellarikerroksen reunalla veteen ilmestyi ympyröitä, joita valaistettiin täydellisessä hämärässä, sitten nuhjuinen kalju pää ja jonkin naisen turvonnut kuono. Ja kaikki tämä ei ole niin kiireistä.

– No, helvettiin?! – Yllättynyt odottamatta toveria.

– Pois täältä!! – seisoi Danin kanssa kupla viiniä.

– Voi hei, ruumiin!! – Gypsy hyppäsi ulos ja pudotti pullonsa, ulkaalle tarkoitetun, pullon. – Voi taistelu, mumbler!! – hän pelkäsi vielä enemmän ja nosti kuplan.

– Kyllä, ruumis. – Tuin rauhallisesti.

Jatkoimme booze toisessa paikassa.

Viikko on kulunut. Nicklellä lähellä Alexander Nevsky Lavra -metroasemaa, Cop bubo ajoi sisään, pysähtyi kaukana meistä ja kaksi vartijaa tuli ulos siitä ja siirtyi kohti meitä, no, hyvin hitaasti. Me joimme Moskovan hotellin pylväässä. Meillä oli valinta: joko juoda Lavran pyhällä vedellä laimennettua alkoholia, mutta joutua oikeudenmukaisuuden käsiin; tai murtu eri suuntiin, mutta älä astu äläkä tee niiden kuntoa normaaliksi. Minä ja muutama toveri siirtyimme hieman kauempana vastakkaisille puolille, hajottaen ja hajottaen yleisön näkymän.

He ottivat Big Seryogan mustalla silmällä, jonka alaluomat näyttivät labiasta. Ja hänen juomakumppaninsa. Syynä oli, kuten myöhemmin osoittautui: ruumiin poistaminen kellarista, jossa olimme aiemmin yrittäneet pullea. Ruumi, se osoittautuu lähtöämme vastaan, tekemällä puolestaan viikoittaisen puolipyörän, joka on kiinni lämmityspäässä, jonka halkaisija on kaksisataa millimetriä, jäykkä kimppupaari, kääritty säkkikankaan ja lasikuituun…

Nuori ei-paikallinen opiskelija, joka ajettiin aamun aattona opiskelija-asuntolasta, kiipesi kellarin syvyyteen jonkun heittämän taulun avulla, märkä jalkansa ja hyppäsi putken päälle, ja aalto kiihtyi. Kaveri, joka ei ole tottunut lattiaan synkällä valolla, hän humalassa putosi sivuttain lämmityslaitokselle ja kuorsoi. Lähellä kelluvaa ruumista, ryntäsi ja ui tiheään. Koskettaa lapsen häntäluua, nenää. Ruumi jäätyi. Aamulla paksu valonsäde ei estänyt kaveria lepäämästä. Hän selvisi unettomuudesta.

– Täällä? – mietti Big Seryozha.

– Kyllä. – eversti vastasi poliisille – Fuuu!!, ja mikä haise?!

Ryhmä kerätä ruumiita kellarista kolmen nälkäisen asunnottoman joukon piilossa oviaukossa. Poliisit syttyivät ja alkoivat keskustella arjen ongelmista. Vaunu ajoi myöhemmin ylös ja sen jäsenet lähestyivät poliiseja. Ja joukkue yllään marsh-saappaita matkusti hitaasti hengityslaitteiden läpi kellariin valaiseen polkuaan etuvaloissa. Kolminaisuus meni ympäri etsiäkseen parempia.

– Sisään!! Löytyi ylimmän syudin huiput!! karjui iso. Toiset suuntasivat hänen tahdissaan. – Voi?! Kyllä, siellä on toinen ruumis.

– Todella? – kysyi kadulta.

– Kyllä, mutta hän heräsi.

– Kuka?

– Toinen ruumis, lapsi työnsi ruumiin päähän.

– Etkö ajautunut?! höysteli kuiva kurkku, opiskelija.

– Miksi hieroit? – osui Bolshoiin. – Minä itse näin kuinka kiinnitit hänen kärpäsensä.

– Luulin hänen olevan elossa?! – Poika oli hämmentynyt.

– Mitä?? – räjähti Polkan. – No, vedä tämä nekrofilia tänne!!

– Voinko antaa hänelle kasvot? – Tarjoi toisen kodittoman.

– Tai ehkä hän kaatoi ruumiin? Ja perseestä?! – ehdotti kolmatta ja tarttui poikaan niskaan. – Mene, pedofiili!!

– Ei pedofiili tai nekrofiili. – oikaisi eversti ja naarmutti kaulaansa.

Poika vastasi:

– Poliisit eivät ole ammattia, vaan mielentila. Ja kodittomat ovat heidän tilansa.

– Älykäs? – eversti huusi. – Tulet kanssamme murha-epäillyksi ja istut, kunnes tutkinta on päättynyt. Autossa tämän onnekas.

Samaan aikaan kellarissa asunnottomat veivät ruumiin veden yli, joka mutkassa tarttui kääntötappiin. Ruumiin oli vaikea purjehtia. Iso kokoontui voimalla ja veti siveltimeen. Harja, tullessaan pois, pysyi Big Seryozhan kädessä. Hän katsoi harjaa ja laittoi sen taskuunsa, tarttui ruumiin hiuksiin ja veti eteenpäin.