Arto Paasilinna - Hirtettyjen kettujen metsä

— Hui, vankila!

Oiva Juntunen esitteli stereolaitteet. Hetki katseltiin väritelevision testikuvaa. Naiset olivat yllättyneitä kämpän loistokkuudesta. Oiva Juntusen itsetuntoa hiveli, kun kaikki sai osakseen ihastuneita kiitoksia.

Sovittiin että Naska yksinäisenä ihmisenä muuttaa kokki-huoneesta keittiöön. Majuri Remes vaimoineen, tässä tapauksessa hän ja Cristine, saivat kokkihuoneen asunnokseen. Agneta muutti Oiva Juntusen seuraksi tuvan puolelle. Kaikille riitti lakanoita, Remes oli ostellut niitä yllin kyllin Rovaniemen reissuillaan. Vessapaperiakin oli vielä jäljellä yli 40 rullaa.

Naska piti naisia melkein miniöinään. Hänen mielestään oli oikein hyvä että taloon tuli nuoria naisia. Nyt hänen itsensä ei tarvinnut siivota yksin suurta kämppää eikä valmistaa ruokaa kahdelle kovasyöntiselle miehelle. Erityisesti pyykinpesussa nuorista rouvista olisi apua, iloitsi Naska.

Agneta ja Cristine tyhjensivät matkalaukkunsa savotan komeroihin. Heillä oli mukanaan suunnaton määrä keveitä hepeneitä, joita he auliisti esittelivät Naskalle. Oli ihania yöpaitoja, rintaliivejä ja verkkosukkia, monia pareja korkokenkiä ja punaisia sukkanauhoja vaikka millä mitalla. Naskasta tuntui että vain prinsessoilla saattoi olla noin ihania vaatteita ja koruja. Molemmilla naisilla oli suuri peili ja matkasilitysrauta. Huolellisia tyttöjä, saattoi Naska todeta. Entäpä monenlaiset tuoksuvat saippuat ja ihanat hajuvedet! Naskan ahavoituneet sieraimet olivat haljeta niitä haistellessa. Cristine lahjoitti Naskalle yhden pullon kaikkein kalleinta hajuvettään. Agnetalta Naska sai vaaleanpunaisen läpinäkyvän yöpaidan, joka ulottui maahan asti. Se oli niin kevyt että piti ihan katsoa peiliin ennenkuin uskoi sen olevan päällä. Agneta ja Cristine olisivat lahjoittaneet Naskalle myös kauniin punatukkaisen peruukin, mutta Naska tyytyi omaan valkeaan tukkaansa:

— Eihän sitä meikäläinen raski tehtaantukassa kulkea. Eikä se Vapahtaja taitais hyvvää tykätä jos näkis että mullaki on valetukka päässä... menis Jeesukselta laskut sekaisin, niinhän sitä sanotaan että jokkainen hiuski on päästäis luettu. Ei sitä auta panna liikaa tukkaa vanhaan päähän.

Naisten virallinen asema myös sovittiin. Heidän taksakseen tuli 1000 kruunua päivässä. Palkasta ei pidätettäisi veroa ei sosiaalimaksuja missään maassa eikä milloinkaan. Työvaatteista naiset vastasivat itse. Meikkitarpeita ja hajuvesiä varten Oiva Juntunen lupasi maksaa 500 kruunua viikossa. Yksimielisyyteen päästiin myös mahdollisten kuukautisten aiheuttamista työnseisauksista ja niitten korvauksista ja hyvityksistä. Työrupeaman pituudeksi sovittiin alustavasti muutama viikko, vähintäänkin loppiaiseen asti.

Sitten naiset antoivat Oiva Juntuselle kirjeen, jonka Stickan oli Tukholmasta heidän mukanaan lähettänyt.

Kirje oli lyhyt ja tehokas. Stickan kertoi että hänellä oli ollut hiukan vaikeuksia naisten hankinnassa, mutta että lopulta juttu oli onnistunut. Elämänmeno Tukholmassa oli tavanomaista: huorabusiness ei oikein vetänyt, revyyhommat tuottivat monenlaista huolta, pornomarkkinat olivat läpeensä kyllästetyt, mutta uhkapelipuoli pyöri erinomaisesti. Niin että toimeen tultiin, kun ei valiteltu. »Kuten ehkä tiennet, kauppateknikko Hemmo Siira on vapautunut Långholmenista. Pari kertaa hän on käynyt minunkin luona tiedustelemassa, missä sinä mahdat piileskellä. Hän on kovin hermostunut. Väittää että teillä on jotakin selvittämätöntä. Täällä liikkuu sellaisia huhuja että hän olisi antanut sinulle tappotuomion. Kyllähän Siirasta semmoista sopii odottaakin. Ikävä juttu vai mitä. Siira muuten on käynyt Vehmersalmella ja Floridassa. Pariin viikkoon sitä ei ole näissä maisemissa näkynyt. Kiinni se ei ole joutunut, mutta on matkoilla.»

Oiva Juntunen huokaisi raskaasti. Monimurhaaja Siira oli nyt liikkeellä. Pitäisikö erämaan lukko vai löytäisikö Siira tiensä Kuopsuvaaraan? Oiva Juntunen nukkui yönsä levottomasti, eikä se ollut yksin Agnetan syytä.

— Ei maailma laiskoja elätä, huuteli Naska seuraavana päivänä kun Agneta ja Cristine tapansa mukaan loikoivat vuoteissaan puolille päivin. Kolttamuori komensi naiset talousaskareisiin. Hiukan tottumattomia nämä olivat siivoustöihin, mutta Naska oli kärsivällinen opettaja. Hän ohjasi kädestä pitäen miten lattiat piti lakaista, miten kastikkeet maustaa ja miten lakanat piti keittää saunan padassa ennenkuin ne saattoi pestä. Vastavuoroisesti Agneta ja Cristine kampasivat joka ilta ja aamu Naskan hiukset. He opettivat tälle, miten lämpörullia käytetään ja kulmakarvoja ohennetaan. He olisivat halunneet lakata Naskan kynnetkin, mutta siihen tämä ei suostunut.

— Eihän sitä sormia sentään maalata, vanhus vastusteli, mutta antoi Agnetan punata varpaankyntensä, kun ne eivät näkyneet kengistä. Cristine sirotteli Naskan hopeanharmaille hiuksille kultalameeta. Naskaa nauratti kun hän katsoi peiliin:

— Olisipa nyt Kiureli kattelemassa!

Remes rakastui räjähdyksenomaisesti. Hänen karu mustapartainen muotonsa ikään kuin suli pois. Hänestä tuli hajamielinen, auttavainen miehenköriläs, joka puheli pehmoisia, availi naisille ovia, otti tuolloin tällöin lakin päästään ja suuteli käsille. Hän hiihteli ihastuksensa kohteen, Cristinen, kanssa usein Juha-Vainaan Maassa avaten latua esimerkillisellä uutteruudella. Jos Cristine tahtoi levätä, Remes riisui turkkinsa ja levitteli sen kaatuneen kelon päälle, jotta naisen pemppu ei olisi istuessa kylmettynyt. Remes oli niin rakastunut että hänen silmänsä vetistyivät aika ajoin. Entisen juomarin askel terhakoitui, maha vetäytyi yön taakse, kiinteytyi ja jäi sinne. Upseerin sydän löi joskus onnellisesti joutilasta, etenkin silloin kun majuri onnistui tavallista syvällisemmin lähestymään rakkautensa kohdetta. Cristine vastasi majurin tunteisiin kaikella sillä hellyydellä ja intohimolla, jota hän korkealla ammattipätevyydellään kykeni osoittamaan.

Remes jo suunnitteli eroamista omasta vaimostaan. Tällä ei varmaankaan olisi mitään järjestelyä vastaan. Paha vain että Cristine oli huora, eivätkä edes juopot upseerit mielellään mene sellaisten kanssa vihille. Remes puhui kauniisti uudelleenkoulutuksesta ja ammatinvaihdosta, mutta tässä asiassa hän ei saanut järin suurta vastakaikua Cristineltä. Tytön mielestä oli myöhäistä ja ajattelematonta palata lapsuudenaikaiseen siveellisyyteen ja siihen liittyneeseen ainaiseen köyhyyteen. Asian ymmärsi kun kuunteli Cristinen kertomusta suvustaan. Tyttö oli tosiaan lähtöisin kurjista oloista.

Alun pitäen Cristinen suku oli saksalaista. Hindenburgin aikaisessa Berliinissä oli tapana ottaa köyhiä suuriperheisiä ihmisiä asumaan vasta valmistuneisiin kivitaloihin, sillä ne olivat vielä rappareitten jäljiltä kosteita ja siten epäterveellisiä kunnon ihmisten asunnoiksi. Cristinen suku oli asunut kuivaksi kymmeniä huoneistoja: puoli vuotta tai vuoden päivät kutakin kerrallaan. Niin oli tuotettu inhimillistä lämpöä Saksan porvaristolle. Tästä kaikesta kuivaksiasujat saivat palkakseen paitsi ilmaisen asunnon, myös keuhkotautia, hinkuyskää ja reumatismia. Cristinen vanhemmat pelastautuivat muuttamalla Tanskaan. Paremmin ei juuri mennyt sielläkään. Luuvalo piti jatkuvaa asuinsijaa Cristinen vanhemmissa. Koti oli köyhä, ja heti kun Cristinelle olivat kasvaneet rinnat ja takamus saanut tarvittavaa leveyttä, hän oli matkustanut Kööpenhaminaan olutkapakan tarjoilijaksi. Oluen vaahdottanut sutiparrat olivat vihjaissseet Cristinelle eräästä helposta ja miellyttävästä mahdollisuudesta ansaita rahaa. Tähän mahdollisuuteen köyhä, suloinen Cristine oli viipymättä langennut. Häveliäisyyssyistä hän oli muuttanut Tukholmaan, jossa saattoi harjoittaa uutta ammattiaan tarvitsematta koko ajan pelätä että hänen vanhempansa saisivat asiasta vihiä. Cristine halusi suojella rakkaita luuvaloisia vanhempiaan. Vieläkin hän lähetteli Tanskaan kerran kuukaudessa tuhat kruunua ruoka-apua.