StaVl Zosimov Premudroslovsky - PÄIVÄNÄ. Hauska totuus

Saatuaan ulos pihalta, siksak-alueella liikkunut toveri alkoi ylittää puutarhaistutuksia, murskaamalla kasvihuoneita ja leivänpenkkejä paloiksi, ja taistelussaan Mammut-sika yritti purra häntä kantapään päällä, vain nikkelistä kiinni tulevan kahdeksannentoista luvun mini-miekan kahva häiritsi sitä. vertaansa vailla ote. Etäisyys oli lyhyt, ja toveri huusi jo apua ja vain terävät käännökset auttoivat häntä väistämään ja pakenemaan, mistä osoittivat joukko aasialaisia mustalaisia ja kansanpuoleisia naapureita, jotka tuijottivat aidan ulkopuolella. Tadžikistien ja mustalaisten äidit vetivät lapset aidasta, mutta he eivät irtaantuneet, ja halusivat katsoa elävän trillerin, jonka nimi oli: “Mammutti-sian Borusi kosto ja teloitus Venäjän armeijan taistelijalle”. Ja olisi traagista, jos se ei olisi puutarhan lopussa olevaa lannanpakkausta, mutta siinä on pelastuslaattoja, joiden avulla venäläisten kylien asukkaat piilottavat heinää pinoihin. He tarttuivat heihin, osaavasti, taistelijataistelijaan, ja hetkessä kaikki tapahtui eri tavalla tai päinvastoin: mammutti sikataistelu oli karkaamassa, ja taistelijataisteli nappasi hänen rasvaiset puolensa varren mukaan ja niin ammattimaisesti nopeasti ja taktiikkaan kuin ikään kuin olisi ollut taktisella kokeella., ei pidä haarukoita, vaan Kalashnikovin rynnäkkökivääriä bajonettiveitsellä. Ja jopa yleisö tuki taistelijaa suosionosoituksin, ylistämällä ja kiitten homo sapiens -elokuvien, tavallisten venäläisten joukkojen tulevaa voittoa – luonnon yli, järkeä mielen yli, ja seurauksena sika ei pystynyt seisomaan hyökkäyksessä ja romahti kuollut, talon oven edessä, kynnyksellä oli matala pitämällä huivin yhdessä kädessä ja heittäen toisen hänen selkänsä taakse, Yad-Vigin kyynelvä isoäiti. Toveri toi viimeisen tykkin sian ja sämpylän ruumiiksi, lävistäen eläimen elottoman ruumiin, heiluttaen kuin kontrabasso, juoksevan.

– No, isoäiti, toveri Spartak aloitti sankarillisesti. – valmis, kaada ja aseta pöytä!!!

Isoäiti veti takapuoleltaan nastatapin, joka rullaa taikinaa nyyttejä ja pizzaa varten ja matolla löi hänet kalloon. Oli tylsää soittoa, ja me kaksi tuskin juoksimme häntä. Hän myös mukulakivisiä, kymmenestä viiteen kiloa, heitti meihin. Ja kaikki katselijat menivät hänen puolelleen ja astuivat seuraamaan meitä, mutta eivät kiinni, mutta kivien selkä loukkaantui. Isoäiti Yad-Vig, ja kirjoitti sitten valituksen rykmentin komentajalle, jolle he antoivat minulle kymmenen päivää, ja toverille – he löivät kurinalaispataljoonaa kahdeksi vuodeksi, missä hän soi kelloista kelloon, puhdisti paskan paikallisessa possuun, käsin…

Se oli näin: suuren komentajan, Saintin ja juuri Sashan metroaseman takana, haitallisten alimenioiden penniäkään vyöhykkeellä, oli yhden ketjun yhdistämien kolmen boksin biokäymälä, jota rajoitti yksi tarkoitus, ja kaksi niistä toimi työkäymäläna, missä St. Pietari, ja kolmas oli operaattorin ja kassan toimisto yhdessä henkilössä, joka keräsi rahaa paskan keräilypalveluun.

Ihmiset seisoivat rivissä, juoksevat odotettaessa kaikkia lähtöpaikkoja. Ja kävijöiden välisenä aikana hieroin rahaa ja juotin rahaa vastaan rasvaa tätiä, joka on näiden bio-käymälöiden operaattorin ja kassanhoitajan tehtävä, Claudia Filippovna Undershram, perinnöllinen Leningrad viidennessä sukupolvessa. Hän ei heti antautunut vakavasti rikollista vannon vakuuttamistaani, haluan huomauttaa, etten ilmaissut itseäni tuolloin, ja puhuin hänelle. Mutta tulos oli kasvot. Kasvot kaksinkertaistuivat. Oli luonto, ilta. Ja jo ihmisten määrä väheni. Minä en ajatellut tätini ruumiin kestävyyttä, päätin heittää pienellä tavalla. Lisäksi minulla oli vapaata käyttöä koskemattomuus. Ja kun menin ilmaiseen biosortiin, tunsin olevani sama kuin täti. Syönyt ruoka laitti minut wc: hen. Sen jälkeen minusta oli huimausta, sitten seurasi keskusteluja muukalaisten kanssa ja edelleen mahalaukun jäännösten purkautuminen seinille suun ja unen kautta, suloinen unelma ilman unia. Tällä hetkellä Claudia Filippovna Undershram heräsi alkoholimyrkytyksestä, joka ilmaistiin kuivana suun ja kurkun tunneina, ts. Janoisena, siemaili nestettä jotain ja hämärässä pelkääessään syynä kotiin myöhästymiseen. Hän nousi äkillisesti ja sulki, riippulukot, kaikki kuivakaapit ja minä, nukkui sisällä, mukaan lukien karkaa…

Sitten oli yö täynnä nurmikkojen ja eri elämänalojen herrasmiesten hölynpölyä, jotka eivät olleet päässeet metroon, nukkumassa penkeillä. Kolme poliisia ei ollut vielä keksitty Venäjällä, koska he pitivät poliisia Venäjällä vielä keksimättä. Kolme poliisiautomaattia, yritysautossa, Zhiguli-merkkisessä sinisellä numerolla ja merkinnällä MILITION, ei ollut vielä keksitty Venäjällä. He ajoivat ylös tarkistaakseen pimeän puolen. Varmistuttuaan, että kaikki on lain mukaista ja ettei kukaan voi ottaa jäljellä olevaa rahaa, he perustivat ajoneuvonsa yhdensuuntaisesti kiinteistöjen ympärille, joihin kuului myös biosorti… Kaksi konekivääreillä, batoneilla, kaasukanisterilla, saappailla ja korkkien kanssa tuli ulos ja suuntasi kohti aasialaisten “shawarma” -kauppiaiden kioskeja, joita johtavat Venäjän federaation kansalaiset, joilla on marokkolaisia, jotka eivät edes ymmärtäneet enimmäkseen venäjää, mutta olivat kansalaisia, ja se oli kioskiin merkinnällä “GAY SHAURMA PUTIN- JA TRUMPPI”. Miksi tällainen nimi oli, todennäköisesti kääntäjät olivat todennäköisesti huumorilla. Kuljettaja aseella, pysyi autossa ruorissa ja yhtäkkiä?!

Minä, Venäjän federaation lainkuulullinen kansalainen, olen kansallisuutensa mukaan venäläinen. Saapunut Neuvostoliitosta, Kazakstanin tasavallasta, missä he lyövät minua koko lapsuuteni, koska olin vain venäläinen. Kuitenkin kun vartuin, olen jo voittanut heidät. Mutta tämä on erilainen tarina, ja nyt takaisin juoni: Minä, Venäjän federaation lainkuulullinen kansalainen, kansallisuuksien mukaan – venäläinen, kunnioitettu vanki, FSB: n päämies, eläkeläinen, vammainen ja kaikki tämä yhdessä, varsinkin kun tiesin kaiken tämän poissa ollessa, enkä Siellä missä hän ei ollut ollut, hän heräsi äkillisesti naapurikapselin kohtelevasta kuorsauksesta ja tarkemmin sanoen tunsin suljetun yön, neliön huoneen ympärilläni ja yläkaton. Tunsin kaiken ja en muista tai ymmärtänyt missä olen?! Seinät murskasivat mieleni tuolla tavalla. Päätin päästä “mini-lavalle”, jossa istuin ennenkin, ja jalkani putosi reikään, ja siellä kaikki on kuin lahdessa. Minä huusin ja heräsin rytmisellä kuorsauksella unelmoin kenraalin tyttärestä, toveri-kersantista ja osa-aikaisesta kuljettajasta. Hän oli peloissaan ja jopa räpytti kuin mustalainen, murskaen rintaansa, mutta hän arvosti heti tilannetta, mutta ei uskonut haamuun. Kiroin ilman taitoa apua yrittäessään puhkaista ainakin jonkin reiän ympäröivään seiniin, mutta työni olivat turhia, ja kuorsaus ei pysähtynyt.

Tuolloin wc: n toisella puolella, kärrykultti, kersantti oli jo vaatinut vahvistuksia, ja kaksi, jotka eivät odottaneet arabimaiden ruokaa taikinasta ja kanasta, turhaan ostetut kissat ja koirat, olivat jo paenneet kollegansa ja aputoverinsa avuksi.

Kuulin ääniä boksin toisella puolella, mutta se ei auttanut vähentämään krapulan päänsärkyä.

– Kuka täällä on? – yksi heistä kysyi.

– Täällä olen, ja kuka sinä olet? Kysyin.

– Minä? nyt tiedät…

– Rikkoa linna!! – kysyin toiselta, eikä se ollut vaikeaa tehdä tätä automaattisen tynnyrin avulla. Ovi on avannut. Minun edessäni seisoivat kolme hämmästynyttä alaikäistä, yksi muuten ristiinsilmäinen, poliisin kaltaisessa univormissa. Sitten he veivät minut lähimpään poliisiasemalle, ja wc-kuorsaus ei koskaan rauennut.