Мика Валтари: Komisario Palmun erehdys / Ошибка комиссара Палму. Книга для чтения на финском языке

Oven vieressä oli pesuallas hanoineen ja sen kohdalla kattoon asti ulottuva kuvastin. Sivuseinään kiinnitetyillä lasilevyillä oli kokoelma hopeakahvaisia harjoja ja kampoja, metallipurkkeja ja erilaisia pulloja. Koukuista riippui paksuja ja lämpimiä, karkeita ja ohuita pyyhkeitä. Erillään niistä riippui läpimärkä, tummanpunainen kylpytakki, josta yhä pisaroi hitaasti lattialle vettä, niin että sen alle oli muodostunut vähäinen lätäkkö. Mutta muuten huone oli kuiva ja siisti.

Altaan toisella puolella oli joustava leposohva irtopäällyksineen ja sen jalkapäässä suurikupuinen alppiaurinkolamppu.

»Katso noita parrana jo vehkeitä!» sanoi Kokki kunnioituksesta kuiskaavalla äänellä ja kohotti vaistomaisesti kättään koskeakseen niitä. Hän oli jo soittanut puhelunsa ja hiipinyt jäljessämme.

»Kynnet pois [25] Руки прочь! !» sanoi Palmu kääntämättä päätään ja tuijotti yhä kuin hypnotisoituneena koukusta riippuvaa, märkää kylpytakkia. »Batler!» hän jatkoi eräänlainen tyyni masennus äänessään ja kääntämättä vieläkään katsettaan kylpytakista. »Ketkä kaikki ovat käyneet tässä huoneessa tapaturman havaitsemisen jälkeen?» Batler astui hiljaisen palvelevasti lähemmäksi. »Kaikki, herra komisario!» hän sanoi avoimen yksinkertaisesti. »Ihan kaikki.» »Naisetkin?»

»Naisetkin», vahvisti Batler.

Ehkä Palmun hievahtamattomuus sai hänet tuntemaan, että asioissa oli jotakin vikaa, sillä hän jatkoi epäröiden: »He olivat tietenkin uteliaita näkemään, mitä oli tapahtunut, ja tarjosivat apuaan.»

Palmu jätti nyt kylpytakin ja kääntyi Batlerin puoleen pitäen kätensä selän takana arvatenkin hillitäkseen itsensä kuristamasta häntä.

»Täällä on hyvin siistiä», hän huomautti pahaenteisen viattomasti.

»Niin», myönsi Batler vaatimattomasti kuin torjuen kaiken imartelun. »Ambulanssin tultua tyhjensin altaan, ripustin kylpytakin naulaan ja pyyhin lattiat ja seinät.»

»Jaaha», sanoi Palmu edelleenkin hyvin lempeästi. »Ja mistä saitte päähänne siistiä huoneen niin kiireesti?»

»Mutta komisario!» sanoi Batler melkein soimaavasti, kuin ei lainkaan olisi käsittänyt Palmun tarkoitusta. »Lattia oli aivan liukas vedestä ja saippuasta. Se oli suorastaan hengenvaarallinen. Vanhaneiti Rygseck kompastui ja oli taittaa niskansa hänkin tullessaan huoneeseen. Hän käski minun korjata saippuan, ennen kuin ta-pahtuisi toinen onnettomuus.»

»Saippuan?» Komisario Palmu kohotti kysyvästi kulmakarvojaan.

»Niin, isäntänihän oli ilmeisesti liukastunut saippuaan», selitti Batler hieman ihmetellen Palmun hidasta käsityskykyä. »Hän oli polkenut saippuan aivan litteäksi ja saippua oli liukunut hänen jalkansa alla jättäen pitkän viirun lattiaan ja ponnahtanut sitten seinään. Hän oli kaatunut taaksepäin ja lyönyt pudotessaan päänsä altaan reunaan, sillä takaraivossa oli iso kuhmu. Sen tähden hän hukkui.»

»Ja saippuan olette varmaan heittänyt pois?» kysyi Palmu hyväntahtoisesti.

»En suinkaan», torjui Batler närkästyneesi! »Käsitin tietysti, ettei sitä sopinut heittää pois. Se on tässä.»

Hän astui pesualtaan luo ja otti saippua telineestä punertavan, jo melkein kuivuneen saippuan ojentaen sitä Palmulle. Mutta Palmu ei ottanut sitä vastaan, tuijotti vain tuokion ja hymähti sitten halveksivasti.

Ensimmäisen kerran havaitsin Batlerissa hermostumisen ja epävarmuuden merkkejä. Hän punastui hiukan, mutta kohotti katseensa ja katsoi avoimesti komisariota silmiin. »Nyt ymmärrän, herra komisario!» hän sanoi. »Minun ei kai olisi pitänyt koskea siihen. Mutta olen ollut jo kaksi vuotta Bruno-herran palvelijana ja – ja – aivan vaistomaisesti – mitään ajattelematta puristin saippuaa käsissäni, jotta se olisi saavuttanut entisen muotonsa, kun korjasin sen lattialta.»

Palmu ei sanonut mitään, tuijotti vain terävästi häneen. Batler punastui yhä enemmän. »Minun olisi tietysti pitänyt antaa sen olla sellaisenaan. Ehkä siinä oli hänen kantapäänsä jälki – tai – tai —» Hän saavutti mielenmalttinsa ja häpesi hieman. Kuin omaa ajatuksenjuoksuakin seuraten hän jatkoi hiljaisemmin: »Mutta mehän mursimme oven auki. Se oli kiinni sisäpuolelta. Ja hän oli tosiaan kompastunut. Eihän saippualla ole mitään merkitystä.»

»Ei, saippualla ei luultavasti ole mitään merkitystä», myönsi Palmu, mutta hänen ilmeestään näin, että hän ajatteli jo muita asioita. Hitaasti hän astui oven luokse ja kumartui tutkimaan kädensijan kohtaa. Tuokion sitä katseltuaan koskematta mihinkään hän väistyi sen verran sivuun, että Kokki ja minä pääsimme myös näkemään.

»Niinkuin näette, on ovi rakenteeltaan mitä yksinkertaisin», hän aloitti hiljaisen luennoitsijan sävyyn. »Varsinaista lukkoa ei ole lainkaan, ovessa on vain pyöreä joustava lukon kieli, joten ovi avautuu nykäisemällä tai työntämällä kädensijasta ja sulkeutuu samalla tavoin. Sisäpuolella on tuollainen tavallinen salpa, joka voidaan työntää eteen, milloin kylpijä haluaa olla häiriintymättä. Salpa luistaa kuonissaan tavallisissa oloissa aivan vaivattomasti, mutta nyt kärki, joka sopii ovenkehyksessä olevaan kouruun, on vääntynyt ja itse kourunreunat taipuneet ovea murrettaessa voimakeinoin ulkopuolelta auki. Tällaisia salpoja käytetään usein hotellihuoneissa lukon lisäksi, jotta matkustaja nukkuessaan voi olla varma siitä, ettei esimerkiksi siivooja yleisavaimellaan pääse avaamaan ovea.»

Kokki oli ilmeisen kiinnostunut. »Kerran ravintolassa menin toalettihuoneeseen —», hän aloitti, mutta Palmun katse sai hänet katkaisemaan äkkiä kesken muistelmansa.

»Katsokaa nyt tarkasti, että ymmärrätte molemmat», sanoi Palmu hieman ääntään korottaen. »Kuvitelkaa, että tulen sisään ja painan siis oven jäljessäni kiinni. Saadakseni kylpeä häiriintymättä.»

»Kylpeä?» toisti Kokki loukkaantuneena äskeisestä keskeytyksestä. »Miksi komisarion pitäisi kylpeä?»

Palmu ei katsonut huomautusta vastauksen arvoiseksi. Hän kääntyi minun puoleeni arvokkuutensa säi-lyttäen jatkaakseen selitystään: »Kohotan salvassa ole-vaa nuppia ja työnnän sen avulla salpaa eteenpäin, niin että sen kärki uppoaa ovenkehyksessä olevaan kouruun [26] Я поднимаю рычажок шпингалета и с его помощью двигаю шпингалет вперед, так чтобы его кончик зашел за скобу на дверной раме. Когда шпингалет окажется в нужном положении и я отпущу рычажок, то он под собственной тяжестью опустится в предназначенный для него паз. . Kun se on paikoillaan ja hellitän nupin, painuu nuppi omalla painollaan kohdalleen tähän puolipyöreään pykälään.»

Hän vilkaisi minuun, mutta ilmeeni ei nähtävästi tyydyttänyt häntä ja hän jatkoi kärsivällisesti: »Halutessani jälleen avata oven kohotan nuppia ja vedän salvan syrjään nupin luistaessa salvan mukana ja painuessa taas lepoasentoonsa toiseen samanlaiseen pykälään [27] Когда я снова хочу открыть дверь, я поднимаю рычажок и отвожу шпингалет в сторону; при этом рычажок двигается вместе со шпингалетом и потом снова опускается в другой, точно такой же паз. . Käsitätkö?»

»Komisario», sanoin, »minullakin on silmät päässäni!»

»Niin, mutta usein ihmettelen, mitä niillä oikeastaan teet», huomautti Palmu arvoituksellisesti. Kokki valpastui äkkiä, kumartui katsomaan salpaa ja nyökkäsi sitten hitaasti päätään kuin vahvistaen komisario Palmun omat päätelmät.