Коллектив авторов - Мир Калевалы

Sekä Raamatussa että Kalevalassa luodaan sanan voimalla. Väinämöinen luo laulullaan:

Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla.

Kristillisessä teologiassa toistuu oppi jatkuvasta luomisesta. Maailmaa ei luotu kerralla valmiiksi, vaan luominen jatkuu yhä. Ihminen on Jumalan puutarhuri ja tilanhoitaja. Koska ihminen on Jumalan kuva, myös hän luo. Hän osallistuu luomistyöhön Jumalan rinnalla. Saksalainen feministiteologi Dorot-heeSölle (1929–2003), vapautuksen teologian intohimoinen puolestapuhuja, ylentää ihmisen Jumalan korvaamattomaksi työtoveriksi”.Ei Jumalalla ole muita silmiä kuin meidän silmämme, ei muita käsiä kuin meidän kätemme”.

Kalevalassa Väinämöinen tekee oman osansa luomistyöstä. Hän ryhtyy toimeen kuin Saarijärven Paavo, joka kyntää ja kylvää, mutta Jumalalta sadon toivoo.

Veikko Huotarinen

Loikoilen kiikkerässä tervalastussani pyhällä Pielisellä ja haravoin korkeutta. Äkisti häilähtää silmiini musta piste; lähenee suurenee muuttuu myyttiseksi linnuksi vasikankokoiseksi kokoksi. Pitkät siivet peittävät taivaan liitävät liekkuvat lekut-tavat. Unohtumatonta on katsella tätä kuninkaallista soutajaa enkelileijaa erämaaveden yllä.

Veneen perään istahtaa samassa kaksi kalevalaista haamua kaksi laulajaveikkoa Vienan korvesta Uhtuan pokossalta, taajamasta: Viki Bogdanoff vanhempi ja nuorempi. Juuri tervatussa tuutussani yhdessä ihastelemme taivaallista siivekästä.

Perätuhdolla miehet innostuvat hyräilemään. Tuuli kantaa korviini heidän säkeniään.

Heidän silmillään huomaan aallokossa itse Väinämöisen, Kalevalan kuulun urhon. Kultaiset munat kimaltavat auringossa, vierähtävät äkisti hänen polvensa päältä veden koiran suuhun. Joko syöksyy kotka oman pesänsä perään? Jo syöksyy putoaa nuolena veteen.

Hauen maha halkeaa purskahtaa puhki.

Näen yhtäkkiä keltuaisen aurinkona yläpuolisen munan taivaana alapuolisen maana metsämerenä.

Vainajain haamut häviävät veneen perästä.

Maailmansyntymyytin luoja kohoaa kohtisuoraan ylös, muuttuu taas pisteeksi katoaa katseeltani pilveen. Tuuli tuu-dittelee unettavasti tervalastuani.

Siirryn puisen teljoni päältä salojärven suvesta kauas Intiaan Kiinaan Polynesiaan aina Peruun asti. Heilläkin on kotka enkelileija kultainen muna.

Ja maailmamme syntyy samasta munasta.

…………………………………..

Tuuli kaataa suuren puun puroni poikki.

Ajattelen haaraisen juurakon tyvellä kaarnaisella sillalla haamua aavetta kuolleista hetkeksi herännyttä Viki Bogdanoff – nuorempaa, runonlaulajaa, maailman synnyn tulkkia Uhtualta.

Ilokseni hän alkaa minulle laulaa ja loitsia:

Itse en mene vielä Manalle.

Oijustan siltaa pitkin karsikkolehtooni suurten naava-kuusten alle jykevistä hirsistä salvettuun tsasounaani omaan iltavigiliaani. Painaudun polvilleni pyhien eteen. Kuuntelen avoimesta ovesta takaani lintuja. Hämärä metsä pitää minulle syvähenkistä puhetta.

Näkymättömät enkelit liihottavat pääni päällä.

Jokailtainen kamppailu Jumalani kanssa alkaa. Kysymykseni tulvivat, odottavat vastausta: Miksi elän? Mitä olen?

Onko elämälläni jokin tarkoitus? Pääsenkö minäkin kerran joen poikki?

Lönnrot kertoo:

“Syyskuun 19. päivänä vuonna 1833 Vuonnisen kylässä Vienan Karjalassa Vaassila Kieleväinen, vanha kalaukko kapean salmen rannalla, kertoi minulle kaikki Väinämöisen urosteot yhdessä jaksossa. Sen mukaan olen järjestänyt Väinämöisestä runot, jotka tunnetaan”.

Tuore muikinmäti loimusi tuohisissa.

Vasta paistettu kalakukko tuoksui pöydässä.

Punakka pyöreä emäntä odotteli suurta vierastaan kakkarat ja sultsinat sylissään tsaisju ja uunissa vasta haudottu maito kainalossaan.

Partasuu-uroot siirtyvät juhlapöytään.

Vaassila siinä mutusteli suurte laulua järjesti jonoon Väinämöisen kuuluja urotöitä.

Kun hänen mistinsa petti, Kajaanista juuri saapastellut lääkärinplanttu veresti niitä, veti muistinvirkistykseksi vihkoistaan keräämiään laulunpätkiä palautti Vaassila päähän jälleen vanhat tietohuiset. Verkot keinahteli seinävierillä ka-lantuoksu täytti huoneen elävä tuli roihusi avoimessa liedessä mystinen valonhohde sädehti hengenmiesten kasvoilla kun he haasteli ja haltioitui.