Eliel Aspelin-Haapkylä - Suomalaisen teatterin historia IV

Ennen kun puhumme teatterin toiminnasta alkavalla näytäntökaudella, panemme tähän jälleen seurueen jäsenluettelon, liittäen siihen tiedot tämänaikaisista palkoista:

Benj. Leino, 4,500: – ja iltama. Rva Katri Rautio 2,800: -

Axel Ahlberg 3,800: – " Olga Poppius 2,500: -

Knut Weckman 3,600: – " Mimmy Leino 2,000: -

Aleksis Rautio 3,300: – " Naimi Kahilainen 2,000: -

Taavi Pesonen 2,600: – " Olga Salo 1,600: -

Emil Falck 2,500: – Nti Emilie Stenberg 2,800: -

Anton Franck 2,400: – " Hanna Kunnas 1,900: -

Kaarlo Halme 2,200: – " Mimmi Lähteenoja 1,100: -

Iisakki Lattu 1,800: – " Kirsti Sainio 1,100: -

Otto Närhi 1,600: – " Helga Corander 960: -

Hemmo Kallio 1,600: – " Hilma Liiman 960: -

Oskari Salo 5 5 Oskari Salo , s. 1869 Porissa, työnjohtaja J. G. Petterssonin poika, erosi 1887 Porin lyseestä mennäkseen Aspegrenin kansanteatteriin, josta hän kuuden vuoden päästä muutti Suomalaiseen teatteriin. 1,500: – " Cecilia Silén 1,000: -

Niilo Stenbäck 6 6 Niilo Stenbäck (sittemmin Kivekäs), s. Rautalammilla 1864 (Naimi Kahilaisen veli, kts III, s. 277), oltuaan neljä vuotta Mikkelin lääninhallituksen konttoristina mennyt 1890 Aspegrenin teatteriin, josta 1892 muuttanut Suomalaiseen. Eronnut heikontuneen terveytensä tähden 1895. 1,200: – " Anni Helin 1,000: -

Kaarlo K. Keihäs 7 7 Kaarlo Kustaa Keihäs , s. 1868 Limingassa, maanviljelysneuvojan John Spjutin poika, ollut maalari, Helsingin taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa suorittanut käsityöläiskoulujen opettajakurssin ja nauttinut yksityistä opetusta piirustuksessa, opettaja Helsingin räätäliopistossa, tullut teatteriin 1892. 1,200: -

Näistä olivat Keihäs järjestäjä, Silén kuiskuttaja ja Helin puvustonhoitaja; muut kaikki näyttelijöitä. Sitä paitse kuului seurueeseen oppilaina: Konrad Tallroth , 8 8 Konrad Tallroth , s. Nurmossa 1872; vanhemmat rovasti A. E. Tallroth ja Cecilia Forsman; teatterin jäsenenä 1893-97. Maiju Rängman , 9 9 Maria Alexandra Rängman , s. 7/8 1870 Ylistarossa; vanhemmat kauppias Joh. Rängman ja Emilia Alexandra Molin. Nti K. Avellanin oppilaana nti Rängman tuli teatteriin syksyllä 1893 ja käytettiin erinäisissä vaativissa roolissa. Julius Sario 10 10 Julius Sario (Lindroos, vasta myöhemmin ottanut varsinaiseksi nimekseen Sario), s. 1872 Tampereella, kansakoulunopettajan poika; ylioppilas 1890, teatterin jäsen 1893-94. y.m.

Edellisenä näytäntökautena mukana olleista olivat eronneet: rva SaimiJärnefelt ja nti Maria Salin , joista jälkimäinen oli liittynyt Ida Aalbergin turneeseen.

Syyskauden toimi alkoi 3/9, ja annettiin kolmen viikon aikana kansannäytäntöjä (Uramon torppa, Aino, Wilhelm Tell y.m.), joista viimeisen ohjelma käsitti uuden kotimaisen alkuteoksen, E. F. Jahnssonin 3-näytöksisen näytelmän En ollenkaan muista . Tämä tarkotusperäinen, juoppouden seurauksia kuvaava kappale oli taiteellisesti vähäarvoinen eikä mennyt muuta kuin kaksi kertaa. Kumminkin olivat nämä kansannäytännöt ylipäätään tuottavammat kuin lähinnä seuraavat neljä näytäntöä, joissa esitettiin Niilo Salan suomentama V. Sardoun Femande – ensi-ilta 27/9. Jännittävä draama oli aikoinaan käännetty Ida Aalbergia varten, mutta nyt se näyteltiin rva Rautio Clotildena ja rva Poppius nimiroolissa. Ettei edellinen suorittanut tehtäväänsä niinkuin Ida Aalberg olisi sen tehnyt, on ymmärrettävää, mutta silti oli hänen ja muittenkin taiteellisella työllä arvonsa. Clotilden ja Fernanden esittäjät sekä Leino – Philippe de Pomerol, Ahlberg – André des Arcis ja nti Sainio – Georgette, muita mainitsematta, näyttelivät, niinkuin monesti ennen ranskalaisissa näytelmissä, puutteellisesti parisilaisina, mutta johdonmukaisesti ja vaikuttavasti silmällä pitäen luonteiden ja toiminnan ydinpiirteitä – ja se on kumminkin pääasia, sillä ovathan parisilaiset harvassa Parisin ulkopuolella!

Lokakuun 2 p. Kaarlo Bergbom täytti 50 vuotta, ja merkkipäivä muodostui juhlaksi, joka ilahduttavasti näytti kuinka hänen elämäntyönsä oli saavuttanut ymmärtämystä ja kuinka yleisesti sen arvo tunnustettiin. Ei ainoastaan huomattavana tapahtumana Bergbomin elämässä, vaan myöskin kansallisen eloisuuden ilmauksena kerromme tässä päivän vieton.

Jo klo 7 aamulla saapui Bergbomin asuntoon Robert Kajanus orkesterineen tervehtiäkseen päivän sankaria soittamalla Saeterjentens Söndag sekä Suomen- ja Maamme-laulun; kohta jälkeen tuli kolmattakymmentä nuorta tyttöä, nti Anna Sarlinin johtama kuoro, joka lauloi koraalin ja "Väinölän lapset" ja josta muuan jäsen (nti Aino Krohn) kaikkien puolesta runonmuodossa julkilausui kiitokset ja onnentoivotukset Suomen taiteen suosijalle, ja kolmanneksi "esiintyi näyttämölle" Richard Faltin 25-henkisen kuoron kanssa, entisiä Suomalaisen oopperan solisteja ja kuorolaulajia. Tämä tervehtijäjoukko lauloi Faltinin johdolla hänen säveltämänsä ja Bergbomille omistamansa kantaatin, jonka (Kaarle Krohnin sepittämät) sanat olivat seuraavat:

Näitä soitannollisia ja runollisia kunnianosotuksia seurasi toisia kunniatervehdyksiä, joita esittivät teatterin johtokunta (Antti Jalava puhujana), teatterihuoneen johtokunta ja koko teatteriseurue. Seurueen puolesta nti Emilie Stenberg antoi Bergbomille muistolahjana valokuvan, jossa teatterin kaikki jäsenet olivat yhdessä ryhmässä kuvattuna, sekä adressin, jossa muun muassa pyydettiin lupaa toimeenpanna juhlanäytäntö siinä tarkotuksessa, että sen tuloista perustettaisiin Bergbomin nimeä kantava rahasto, jonka korot käytettäisiin stipendeiksi näyttelijöille opintojen harjottamista varten ulkomailla. Tähän pyyntöön Bergbom suostui ehdottaen juhlanäytäntöpäiväksi toukokuun 10: nnen, jolloin 25 vuotta oli kulunut siitä kun Kiven Lea ensi kerran näyteltiin. – Viimeinen joukkotervehdys tapahtui klo 1 aikaan, jolloin Jalmari Hahlin johtamina ylioppilaskunnan laulajat tulivat Bergbomin asunnolle, niinkuin tavallista suuren kansalaispaljouden ympäröimänä. Laulettuaan "Jos sydän sulla puhdas on" laulajat kutsuttiin sisään, ja siellä he vielä lauloivat useita lauluja.

Kaiken edellisen aikana ilmestyi 50-vuotiaan luokse lukuisia yksityisiä onnittelijoita, ihailijoita, ystäviä, taiteilijoita, tuoden kukkia, laakeriseppeleitä y.m. tunteittensa ilmaisuksi. Maaseuduilta taasen tulvasi sähkösanomia ja kirjeitä, jopa tuli niitä ulkomailtakin, ja oli lähettäjäin joukossa monta työväenyhdistystäkin, joka osottaa miten juhla oli kaikkien kansalaisten juhla ilman luokkaerotusta. Yksityisistä tervehdyksistä otamme tähän kaksi. Betty Elfving kirjoitti Turusta: "Jumala siunatkoon Sinua tänä suurena juhlapäivänä, jolloin koko suomalainen kansasi yhteisesti iloitsee syntymäsi johdosta!" Z. Topelius puolestaan lähetti Koivuniemeltä seuraavan kirjeen: