Уильям Шекспир: Paljo melua tyhjästä

DON PEDRO, Aragonian prinssi.

DON JUAN, hänen velipuolensa.

CLAUDIO, nuori florensilainen kreivi.

BENEDIKT, padualainen ylimys.

LEONATO, Messinan maaherra.

ANTONIO, hänen veljensä.

BALTHASAR, Don Pedron palvelija.

BORACHIO, | Don Juanin seuralaisia.

CONRAD, |

MOILANEN, | oikeudenpalvelijoita.

MUIKKARI, |

Munkki FRANCISCUS.

Kirjuri.

Poika.

HERO, Leonaton tytär.

BEATRICE, Leonaton veljentytär.

MARGAREETA, | Heron seuranaisia.

URSULA, |

Sanansaattajia, vartijoita ja seuralaisia.

TAPAUS Messinassa.

(Leonato, Hero, Beatrice ja sanansaattaja tulevat.)

LEONATO. Näen tästä kirjeestä että Aragonian prinssi, Don Pedro, tänä iltana saapuu Messinaan.

SANANSAATTAJA. Hän on jo hyvinkin lähellä; tuskin kolmen peninkulman päässä hänestä erosin.

LEONATO. Kuinka monta aatelismiestä olette tässä tappelussa menettäneet?

SANANSAATTAJA. Vain joitakuita arvohenkilöitä, ei yhtäkään mainemiestä.

LEONATO. Voitto on kahden arvoinen, kun voittaja palaa kotiin täysin joukoin. Näen tästä, että Don Pedro on erityisesti huomiota osoittanut nuorelle Claudio-nimiselle florensilaiselle.

SANANSAATTAJA. Hän onkin sen täysin ansainnut, ja Don Pedro on hänen ansionsa täysin tunnustanut. Hän on enemmän tehnyt, kuin mitä hänen ikäiseltään olisi odottanut, ja lampaan hahmossa toimittanut jalopeuran töitä: hän todellakin suuremmassa määrin voittaa kaikki toiveet, kuin mitä voisitte toivoakaan minun voivani tässä kertoa.

LEONATO. Hänellä on täällä Messinassa setä, joka tulee tuosta kovin iloiseksi.

SANANSAATTAJA. Olen vienyt hänelle kirjeitä, jotka näyttivät tuottavan hänelle suurta iloa, jopa niinkin suurta, että ilo ei voinut esiintyä kyllin hillittynä, osoittamatta tuskan tuntomerkkiä.

LEONATO. Purskahtiko hän itkuun?

SANANSAATTAJA. Oikein valtavaan itkuun.

LEONATO. Hellää hellyyden yltäkylläisyyttä! Ei ole kasvoja puhtaampia kuin ne, joita näin pestään. Paljo, paljo parempi on itkeä ilosta, kuin iloita itkusta.

BEATRICE. Sanokaa, olkaa hyvä, onko signor Kalpanen palannut sodasta vai ei.

SANANSAATTAJA. En tunne ketään sen nimistä, neiti; ei ollut ketään sellaista arvohenkilöä armeijassa.

LEONATO. Ketä sinä kyselet, tyttö?

HERO. Serkkuni tarkoittaa signor Benediktiä, padualaista.

SANANSAATTAJA. Oi, hän on palannut ja yhtä iloisena kuin koskaan ennen.

BEATRICE. Hän täällä Messinassa naulasi julki ilmoituksen, [1] Naulasi julki ilmoituksen . Miekkailijat, ampujat ja nyrkkitaistelijat panivat julkisiin paikkoihin ilmoituksia, joissa vaativat halukkaita kilpailuun, ja se, joka siihen suostui, kirjoitti nimensä ilmoituksen alle. jossa vaati Cupidoa kilpakeihäisille; ja setäni narri, joka sattui tämän vaatimuksen lukemaan, kirjoitti Cupidon nimessä sen alle ja vaati miestä sulkasotasille. Sanokaa, olkaa hyvä, kuinka monta on hän tässä sodassa tappanut ja syönyt? Ei, sanokaa vain, kuinka monta hän on tappanut, sillä minä lupasin syödä kaikki, jotka hän tappaisi.

LEONATO. Totisesti, tyttöseni, liiaksi pistelet signor Benediktiä; mutta kyllä hän sen vielä sinulle maksaa, ole varma siitä.

SANANSAATTAJA. Hän on, neitiseni, kunnostanut itseään tässä sodassa.

BEATRICE. Teillä oli homehtunutta muonaa, ja hän auttoi teitä sen syömisessä, eikö niin? Hän on oikein urhoollinen lusikkasankari; hänellä on verraton ruokahalu.

SANANSAATTAJA. Hän on kelpo soturi; siitä, neiti, vastaan.

BEATRICE. Kelpo soturi neitiä vastaan; mutta mitä on hän herraa vastaan.

SANANSAATTAJA. Herra herraa vastaan, mies miestä vastaan; kaikilla kunnon avuilla täytetty.

BEATRICE. Niin, todellakin, täytetty! Ja täyte on miehen mukainen, – no niin, olemmehan kaikki kuolevaisia.

LEONATO. Älkää, herra, käsittäkö väärin veljeni tytärtä. He käyvät keskenään jonkinlaista leikkisotaa, hän ja signor Benedikt; aina kun tapaavat, syntyy älyottelu heidän välillään.

BEATRICE. Mutta valitettavasti hän aina joutuu alakynteen. Viime ottelussamme neljä hänen viidestä älynvoimastaan pötki liikaten pakoon, ja nyt ei koko miehellä ole muuta kuin yksi jäljellä; niin että jos hänellä vielä on älyn riepua lämpimikseen, pitäköön sitä tuntomerkkinä, joka erottaa hänet hänen hevosestaan; sillä sen verran sitä tuskin on jäänyt, että hän voi käydä järkiolennosta. Hänellä on joka kuukausi uusi uskottunsa.

SANANSAATTAJA. Onko mahdollista?

BEATRICE. Sangen helposti mahdollista: hänen ystävyytensä on niinkuin hänen hattunsa kuosin, se vaihtelee uusimman muodin mukaan.

SANANSAATTAJA. Huomaan, neitiseni, että tämä herra ei ole teillä hyvissä kirjoissa.

BEATRICE. Ei olekaan; ja jos olisikin, niin polttaisin kirjani. Mutta pyydän: sanokaa, kuka on hänen seurakumppaninsa? Eikö ole ketään nuorta riitapukaria, jota haluttaisi tehdä hänen kanssaan matkaa hornaan?

SANANSAATTAJA. Hän on enimmäkseen jalon Claudion seurassa.

BEATRICE. Taivaan taatto! Häneen hän varmaankin tarttuu kiinni kuin tauti; hänet saa kimppuunsa pikemmin kuin ruton; ja se, jonka hän tartuttaa, tulee paikalla hassuksi. Jumala auttakoon jaloa Claudiota! Jos hän on saanut Benediktin niskoilleen, niin saa hän hellittää tuhat puntaa, ennenkuin paranee.

SANANSAATTAJA. Tahtoisin olla hyvässä ystävyydessä teidän kanssanne.

BEATRICE. Olkaa, hyvä ystävä.

LEONATO. Sinä, Beatrice, et koskaan tule hassuksi.

BEATRICE. En ennen, kuin tulee kuuma tammikuu.

SANANSAATTAJA. Don Pedro on saapunut.

(Don Pedro, Balthasar, Don Juan, Claudio ja Benedikt tulevat.)

DON PEDRO. Rakas signor Leonato, tulette vaivaanne vastaan; maailman tapa on karttaa kulunkeja, mutta te niitä etsitte.

LEONATO. Ei koskaan tullut vaiva talooni teidän hahmossanne, armollinen herra; kun vaiva on ohi, niin mielihyvä jää; mutta kun te meidät jätätte, niin suru jää olemaan ja ilo sanoo hyvästi.

DON PEDRO. Tartutte taakkaanne liian halukkaasti. – Tämä on tyttärenne, arvaan ma.

LEONATO. Hänen äitinsä on sitä monasti minulle sanonut.

BENEDIKT. Epäilittekö, herra hyvä, koska kysyitte?

LEONATO. En, signor Benedikt; sillä te olitte silloin vielä lapsi.

DON PEDRO. Siinä saitte, Benedikt; tästä voimme arvata, millainen olette nyt miehistyneenä. – Toden totta, neiti itse ilmaisee isänsä. – Onneksi olkoon, neitiseni! Tulette kunnon isään.

BENEDIKT. Vaikka signor Leonato onkin hänen isänsä, niin tämä neiti, vaikka saisi koko Messinan, ei tahtoisi hänen päätään hartioilleen, olkoon jos kuinka hänen näköisensä.

BEATRICE. Kumma, että aina tahdotte lörpötellä, signor Benedikt; kukaan ihminen ei teistä välitä.

BENEDIKT. Mitä, rakas neiti Inho? Vieläkö te elätte?

BEATRICE. Kuinka voisi Inho kuolla, kun sillä on niin sopivaa ravintoa kuin signor Benedikt? Itse kohteliaisuus muuttuu inhoksi, kun te tulette likelle.

BENEDIKT. Silloin on kohteliaisuus tuuliviiri. Mutta se vain on varma, että minua rakastavat kaikki naiset, paitse te yksin; ja soisin, että voisin sydämmessäni tuntea, ettei minulla ole niin kovaa sydäntä; sillä, totisesti, en rakasta ketään.

BEATRICE. Mikä suuri onni naisille! He olisivat muuten saaneet vaarallisen kosijan kiusakseen. Kiitän Jumalaa ja kylmää vertani, että tässä asiassa olen samaa mieltä kuin te. Kuulisin mieluummin koiran haukkuvan varista, kuin miehen vannovan, että hän rakastaa minua.