Уильям Шекспир: Turhaa lemmen touhua

Nyt, neiti, hienoin älyn voima käyntiin!
Aatelkaa, kenen Ranska lähetti
Ja kenen luo ja mille asialle.
Te, mailman ihailtava ihme, käytte
Navarran puheille, tuon verrattoman,
Jok' yksin peri kaikki miesten avut;
Ja käynnin aiheena Guienne, jok' oisi
Häälahjaks oiva kuningattarelle.
Niin kallista nyt hurmaa tuhlailkaa
Kuin luonto, joka hurman kallistutti,
Kun koko mailman jätti hiukumaan
Ja kaikki tuhlas antimensa teihin.

Vaikk' onkin, loordi, kauneuteni köyhä,
Kehunne rusetta se tok' ei kaipaa.
Kauneutta silmätunnoll' ostetaan,
Ei julkikaupata kuin halpaa kamaa.
Min' en niin halaa kiitostanne, kuin te
Nimeä viisaan, noin kun älyänne
Älyni kiittämiseen tuhlaatte.
Nyt vaade vaatijalle: tiedätte,
Mit' uuttera on huhu toitotellut,
Ett' on Navarra tehnyt lupauksen
Hikoilla kirjakoina kolme vuotta,
Joll' aikaa ketään naist' ei hoviin pääse.
Siis, ennenkuin nuo portit kielletyt
Me avaamme, niin tarvis hänen mieltään
On tiedustaa; ja luottain taitoonne
Me sulosuiseks valtamieheksemme
Nyt valitsemme teidät. Sanokaa,
Ett' tärkeiss' asioissa, joilla kova
On kiire, tytär Ranskan kuninkaan
Navarran itsen pyrkii pakinoille.
Siis joutukaa. Täss' alamaisin mielin
Me armollista päätöst' odotamme.

Siit' ylpeilen ja halusta sen teen.

Halunne aihett' antaa ylpeyteen.

Mut keitä on nuo munkit, hyvät herrat,
Tuon hurskaan herttuan valakumppanit?

Yks Longaville on.

Tunnetko sa hänet?

Kyll', armo, tunnen. Muutamissa häissä,
Jaques Faulconbridge kun kauniin tyttärensä
Perigord-kreivin avioksi antoi,
Näin Normandiassa tuon Longavillen.
Hän kiitetty on suurist' avuistaan;
Kyvykäs taidoissa ja taistoss' uljas;
Ei missään huono, jos vain tahtoo hyvää.
Hyveiden loistoss' on vain yksi tahra, —
Jos hyveiden voi loistoss' olla tahraa – :
Terävä äly tylpän tahdon päässä;
Se äly puree, eikä tahto tahdo
Ketäkään säästää älyn hampaista.

Iloinen herra, niinkö? sutkasuu?

Sen sanoo, joka häneen tutustuu.

Ituunsa moinen äly surkastuu.
Mut entä muut?

Dumaine, mies nuori, hyvin kasvatettu
Ja rakas sille, jolle hyve rakas;
On voimaa haavoittaa, mut' ei tee haavaa;
Hänt' äly kaunistais, jos ois hän ruma.
Ja kauneus hällä korvais älyn puutteen
Näin hänet herttua Alençonin luona;
Ja kertomani siitä, mitä näin,
On miehen suureen arvoon nähden pientä.

Toinenkin noista herroist' oppineista
Siell' oli silloin; nimens' on Biron,
Jos oikein muistan; sukkelamman kanssa,
Mut siivon pilan rajoiss' arvatenkin,
En hetkist' ole vielä viettänyt.
Älylle silmä aina aihett' antoi,
Ja joka seikan, minkä silmä keksi,
Sen äly käänsi hauskaks leikiksi
Ja kaunis kieli, ajatusten tulkki,
Niin sopivaan ja siroon puki muotoon,
Ett' ukot jouten pilaa kuunteli
Ja nuoret siitä aivan hurmaantuivat;
Niin somaa, lennokasta oli puhe.

Hyvä Isä! Lemmen pauloissako kaikki,
Jokainen omaansa kun somistaa
Noin kauniill' ylistyksen kukkasilla?

Tuoss' on Boyet.

Kuink' otti teidät vastaan?

Navarrall' oli tulostanne tieto,
Ja valakumppaneineen oli valmis
Teit', armas neiti, vastaan ottamaan
Jo ennen tuloani. Sen vain tiedän,
Ett' ennen saatte kedoll' asua,
Ikäänkuin mikä hovin piirittäjä,
Kuin valastaan hän pyytää vapautusta
Ja teidät päästää tyhjään taloonsa.
Tuoss' on Navarra.

Hoviini olkaa tervetullut, neiti!

No, ollaan sitten; viekää minut sinne.

Anteeksi, arvon neiti! Valan tein.

Avuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.

En, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.

Juur' ehdoin tahdoin.

Tietämätön neiti
On valastani.

Josp' ois herra samoin,
Niin tietämättömyydessään ois viisas;
Nyt viisaudessaan tietämätön on.
Pois isännyyden vannoitte, ma kuulin;
On kuolinsynti pitää moinen vala,
Ja synti sit' on rikkoa.
Mut anteeks, olen liian äkkituima:
Mun opettaa ei sovi opettajaa.
Suvaitkaa tästä nähdä asiani
Ja kiireest' antaa mulle vastaus.