Коллектив авторов - Мир Калевалы

En ymmärrä missä taas menee vikaan.
Edellisen vaimon söivät sudet ja karhut,
orja ne usutti hänen kimppuunsa, vaikka
olin maksanut orjasta sen minkä pitikin.

Nyt olen takonut kullasta naisen, mutta
ei se liiku saati syleile, kylmät nännit
painavat rintaani vasten. Täytyykö
lisätä kultaa ja takoa vielä paremmin?

Я не понимаю, что опять не так.
Бывшую жену съели волки и медведи,
Раб их на нее погнал, хотя я
за раба заплатил как надо.

Выковал я себе женщину из золота,
не двигается и не обнимается она, грудь
холодную я только чувствую. Добавить
что ли еще золота и продолжать ковать?

Taas on Kyllikki kylillä!
Helppo minun on valloittaa,
hankala säilyttää.
Minä olen sankari ja
saan sankarin kohtelun,
mitä ujommin puhun ja
kyllästyneemmin katselen,
sitä enemmän ihastuvat.
Miksi minä viehätän vain niitä,
jotka eivät viihdy kotona?
Ne jotka uhmaavat isäänsä
uhmaavat minuakin.
En minä osaa takoa en kyntää,
niin että sankari tässä on oltava,
jotta saisin kodin
ja elämän varrelle päivät
samanlaisia kaikki.

Опять Кюлликки куда-то ушла!
Так легко мне соблазнить,
но трудно удержать.
Ведь я герой,
как героя меня встречают,
чем тише я говорю,
чем меньше внимания я обращаю,
тем больше мною восхищаются.
Почему я нравлюсь только тем,
кто дома не хочет сидеть?
Кто отцу не подчиняется,
не подчиняется и мне.
Не умею ни ковать, ни пахать,
мне остается быть героем,
чтобы дом себе построить
и дни хорошей жизни,
одинаковые все.

Ainahan minulla kunnioittajia riittää,
mutta mihin nämä laulut kelpaavat
muuhun kuin toisten kadehdittaviksi?
Kun minä kaipaan ja ojennan kättäni,
Aallottaret pakenevat ilkkuen.

Erikoisen minä tavoitan, en tavallista.
Tietäjä olen enkä tärkeintä ymmärrä,
äitejä minä miellytän, en tyttäriä.
En minä tiedä kuinka käsi ojennetaan,
ja mieluummin Aino kuolee.

Все, конечно, меня уважают,
но для чего годятся мои песни?
Другие лишь завидуют мне из-за них.
Девицу ищу я, протягивая руку,
Русалки уплывают, смеются надо мной.

Особенную найду я, обычную, однако, нет,
Хотя и знахарь я, но главного не знаю.
Нравлюсь матерям, но не их дочерям,
Не знаю, как мне руку правильно подать,
Пусть погибнет лучше Айно

Veen emonen, veen emonen
Anna vihreä värisi, anna vetesi voima
Tule minuun, kanna minua, sulata iho suojattoman
Veen emonen, veen emonen, vie minut vihreän syliin

Veen emonen, veen emonen
Näytä sininen valosi, anna aaltojen laulu
Puhu minua, laula minua, kuiskaa sinisen salat
Veen emonen, veen emonen, näytä sininen tie

Veen emonen, veen emonen
Anna ruskea tahtosi, johda juureni pohjaan
Näytä kultainen käytävä, aurinkoisen alkuvoima
Veen emonen, veen emonen, vie pohjaan pohjattomaan

Veen emonen, veen emonen
Näytä kultainen kajastus, valuta valosi minuun
Poista vanunut viha, tuhkaa turhat tuskat
Veen emonen, veen emonen, vala kultasi minuun

Veen emonen, veen emonen
Sytytä punainen liekki, polta karsta sisuksista
Punerra vereni voima, puhdista vereni viesti
Veen emonen, veen emonen, vie minut punaiseen tuleen

Terve maamo maanalainen, terve taatto taivahinen
Tulin tänne kiittämähän, apua anelemahan:
Nouse maamo maanalainen, taatto turpehen takainen
Mi on maassa maahisia, metsässä metsällisiä
veessä ve´ellisiä, tulkoon kaikki miun avuksi!
Onko vuoressa väkeä, alla kallion apua?
Vuoren vanhin keltahattu, vaari vaarassa asuva
Metsän kuuluisa kuningas, metsän valtikka väkevä
vuorioiden hallitsija, tulkaa kaikki miun avuksi!

Anna meiän metsän olla, anna niityn kukoistaa
anna maitten, veen ja ilman puhtahaksi palata
Anna meille Ihmo uusi, Ihmo uljas tuoreenlainen
näkee kauas sydämellään, tyytyy vähään, kohtuuteen
Antaa kullan, raudan olla, uraaninkin unohtaa
Riittää mikä on jo tehty, mikä saatu, rakennettu
Riittää niitty, rantahiekka, kevätkoivun viherrys
peipon laulu, viklon huuto, iltaruskon punerrus

Uusi Ihmo lait säätää, luonnon säästää, puhtauden
keksii keinot kuinka laittaa käytetty taas kiertämään
Toisen Ihmon tuskan tuntee, osaa auttaa, rakastaa
kuunnella ja hiljentyä, eteenpäin myös johdattaa