Juhani Aho - Panu - Näytelmä

OLAI

Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?

KAINULAINEN Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta sitä varten saapunut.

OLAI

Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.

KAINULAINEN Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.

OLAI

Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?

KAILANEN Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.

OLAI

Taian?

KAILANEN

Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.

OLAI

Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.

KAILANEN (viivytellen)

Eipä ei…

KAINULAINEN

Sakramenttipa tietenkin … kasteen sakramentti.

OLAI Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko tekin vielä taikuuteen ja noituuteen … turvaatteko tietäjiin ja heiltä apua etsitte?

SAVOLAINEN

Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.

KAINULAINEN

On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.

OLAI

Tunnetteko Korpivaaran Panun?

SAVOLAINEN

Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.

KAINULAINEN

Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.

OLAI

Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?

KAIKKI

Sitä ei tiedetä.—Ei siitä mitään tiedetä.—En ole kuullut.

OLAI Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa, sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.

SAVOLAINEN

Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.

(Hetken äänettömyys.)

OLAI

Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda. Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.

(Hetken äänettömyys.)

RAJALAINEN (nousee ylös.) Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat … ja minä en häntä pelkää enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita—tehköön mitä tahtoo, jos taitaa—mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi, lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.

OLAI Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.

RAJALAINEN (kuulematta)

Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.

SAVOLAINEN

Ei ole pakko pyrkiäksesikään.

RAJALAINEN Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko heimossa—Jorma laulaja—se kun oli tietäjän toimessa—vaan tämä Panu on piru—sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset pysty—vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä Kontolasta karkotettiin.

SAVOLAINEN

Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.

KAILANEN

Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!

KAINULAINEN Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen… Vaan jos polttaa talomme ukon tulella!

SAVOLAINEN

Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!

KAILANEN

Käärmeet lehmiin loihtee!

OLAI

Käärmeet?

KAILANEN No ihan ilmi käärmeet … on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.

OLAI

Oletko nähnyt?

SAVOLAINEN

On nähty … on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.

KAINULAINEN Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?

RAJALAINEN

Kyllä tämä uusi pappi—!

SAVOLAINEN

Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.

OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä) Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja vallalla pakottava.

(Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä hiilloksessa, johon asettavat puita.)

Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu! Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa: »Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»

PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään valkonen jänis.) Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!

OLAI

Kuka sinä olet?

PANU

Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?

OLAI

Mikä on asiasi?

(REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)

PANU Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon omalla onnella osattu!—Anna, Jouko, papille jänis.

(Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!», REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)

OLAI

Pidä lahjasi!

PANU Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano, tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.

OLAI

Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?

PANU Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon!

OLAI

Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!

PANU

Ettehän minua pelänne.

SAVOLAINEN (papille)

Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.

OLAI

Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.– PANULLE)—Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.

PANU

Mitäpä hän minuun kuulunee?