Bjørnstjerne Bjørnson - Leonarda - Näytelmä neljässä tapauksessa

ROUVA FALK.

Sitä en tiedä.

KENRAALI. Minä rohkenen siis tulla kuulemaan – . Toivotan teille hyvää päivää, rouva!

ROUVA FALK.

Mutta tuossa on outo herra ovessa! (Nousee seisoalle.)

KENRAALI. Kuinka? (Kääntäytyy.) Tohtiiko hän tulla tänne? (Sattuu luomaan silmänsä ulos avonaisesta akkunasta.) Ptruu! Ptruu! Mutta, Hannus, etkös näe, että hevoseni on päässyt irti? (Menee kiireesti ylöspäin tuon herran ohitse, joka kumartaa tervehtien, ja sitte ulos.) Ptruu! Ptruu!

Kolmas kohtaus.

HAGBART.

Hyvä rouva! – (Keskeytyy.)

ROUVA FALK.

Rohkenenko kysyä? —

HAGBART.

Te ette tuntene minua?

ROUVA FALK.

En.

HAGBART.

Minä olen kandidati Hagbart Tallhaug.

ROUVA FALK.

Ja sitä sanotte minulle – naurusuin!

HAGBART.

Jos saisin ensin luvan —

ROUVA FALK.

Kuinka rohkenette tulla tänne?

HAGBART.

Jos saisin ensin luvan —

ROUVA FALK.

– Ei sanaakaan! Vai onko kaksi sen nimistä?

HAGBART.

Ei.

ROUVA FALK. Te olette siis se, joka astuitte esiin Filharmoniassa, kun minä pyysin päästä siihen jäseneksi kasvattityttäreineni, – ja sanoitte minua "epäilyttäväksi naiseksi"? Tekö se olette?

HAGBART.

Niin, hyvä rouva, – ja minun täytyy – ROUVA FALK (yhtähaavaa ja lujemmin).

Teidän täytyy täältä pois! Hannus! (Tämä vastaa avoimen akkunan takaa.)

HAGBART.

Hyvä rouva, saanko ensin luvan —

ROUVA FALK.

Hannus, saata tämä herra pois minun kartanostani!

HANNUS.

Va-i niin!

HAGBART.

Ei, varros vähän, Hannus!

HANNUS.

Varronko? – (Katsoo rouvaan.)

HAGBART.

Asiani koskee sisarenne tytärtä, hyvä rouva!

ROUVA FALK. Ogootia! – Onko Ogootin mitään tapahtunut? En ole saanut mitään kirjettä! —

HAGBART.

Varro tuolla ulkona, Hannus!

HANNUS.

Varronko? —

ROUVA FALK.

Varro, varro! – Mikä nyt?

HAGBART.

Ei mitään vaarallista, hyvä rouva…

ROUVA FALK.

Mutta kuinka te tänne Ogootin asiaa tulette!

HAGBART. Ei ole helppo välttää toinen toistansa kylpypaikassa, hyvä rouva. Muutoin saatan vakuuttaa, että neiti siinä kohden teki parastaan. Hän osotti minulle mitä suurinta halveksimista – ja vähän enemmänkin. Mutta eihän hän saattanut kieltää minua puhuttelemasta niitä, joita hän itse puhutteli, eikä olemasta siellä, missä hän itsekin oli – ja niinpä tapahtui, kuin aivan itsestään, että – niin, että neiti kuuli minusta puhuttavan ja minun puhuvan … ja vihdoin vielä puhuttelikin minua.

ROUVA FALK.

Teitä?

HAGBART. Niin, hyvä rouva, – ei hyödytä sitä kieltää; tosiaankin puhutteli hän minua, ja useita kertojakin.

ROUVA FALK.

Mutta mitä täällä-käyntinne tarkottaa?

HAGBART.

Jos suvaitsisitte minun —

ROUVA FALK.

Minä halaan kuulla asianne, lyhyeltä, suoraan, eikä rahtuakaan muuta.

HAGBART.

Mutta minä en saa sitä sanotuksi, ennenkuin saan —

ROUVA FALK. Joko saatte taikka ei, niin muuta en tahdo; sillä sitä ette saa sanoa, että minunkin kanssani olette joutunut pakinoihin.

HAGBART. Koska ei muuta neuvoa ole: minä olen rakastunut kasvattityttäreenne, hyvä rouva! —

ROUVA FALK.

Tekö? Ogootiin? – Sen rangaistuksen olette ansainnut!

HAGBART.

Varmaankin niin, hyvä rouva.

ROUVA FALK.

Hah hah ha! Vai niin, rakastunut.

HANNUS (avonaisessa ovessa).

Nyt kai saan mennä?

ROUVA FALK. Hah hah ha! Niin, mene! No? Entäs sitte? Oletteko ilmottanut Ogootille sitä?

HAGBART.

Olen, hyvä rouva.

ROUVA FALK.

Ja mitä saitte kokea? – Olette vaiti; tuntuu tukalalta sanoa sitä?

HAGBART.

Minua ilahuttaa, että olette ruvennut lystikkääksi, hyvä rouva.

ROUVA FALK. Niin, lystikästä tuo on. No, mitä Ogoot vastasi? Ei häneltä sanoja puutu.

HAGBART.

Ei puutukaan. Me tulimme tänään tänne samalla höyryveneellä —

ROUVA FALK.

Samalla veneellä – ? Ogoot ja te? Oletteko vainoomiseen ryhtynyt?

HAGBART. Hyvä rouva, teidän on mahdoton tajuta mitään, ennenkuin annatte minulle luvan —

ROUVA FALK. Minä halaan kuulla lopun sisareni tyttäreltä, joka siis pian saapuu tänne.

HAGBART.

Aivan niin, mutta —

ROUVA FALK. Tuota ei käy täällä jatkaminen! Jos mielitte vainota kasvattitytärtäni rakkaudellanne, kuten olette minua vihallanne vainonnut, niin onhan se vallassanne. Mutta tänne ette saa tulla. Täällä minä voin estää sitä.

HAGBART.

Mutta, hyvä rouva kulta – !

ROUVA FALK. Tosiaankin rupee kärsivällisyyteni loppumaan, taikka oikeammin, se on jo loppunut. Mitä täältä tahdotte?

HAGBART. Koska ei mikään muu auta – ei, minä sanon sen suoraan, vaikka se tulee päätähavin – minä olen tässä anomassa kasvattityttärenne kättä.

ROUVA FALK (joka taas on ottanut hansikkaansa osille). Jos olisin mies, viskaisin minä, ettei vastaus olisi "epäiltävä", tämän hansikkaani vasten silmiänne.

HAGBART.

Mutta naisena ette tee sitä.

HANNUS (ovessa).

Ogoot, rouva! —

OGOOT (ulkopuolella).

Täti!

ROUVA FALK.

Ogoot!

Neljäs kohtaus.

OGOOT. Täti! – Voi tuota ilkeätä Hannusta! Minä viittasin hänelle; olisin äkkiarvaamatta – (Lankee tädin kaulaan.)

ROUVA FALK.

Lapsi, et sinä ole pettänyt minua?

OGOOT.

Pettänyt sinua? Minäkö?

ROUVA FALK.

Tiesin mä sen! (Syleilee häntä.) Anna anteeksi! Minulla oli tuokion aikaa hirveä luulo, – mutta kohta kuin näen sinut, on se poissa! – Terve, tervetultuas! Kuinka kaunis sinä olet! Tervetultua!

OGOOT.

Voi, täti! —

ROUVA FALK.

Mikä sinun on?

OGOOT.

Tiedäthän sinä sen jo.

ROUVA FALK.

Hänen häpeällisen vainoomisensa, niin!

(Hagbart on tällä aikaa poistunut näyttämöltä.)

OGOOT.

Hs! – Ei, hän on poissa! – Oletko ollut epäkohtelias häntä vastaan?

ROUVA FALK.

En niin, kuin olisi ansainnut…

OGOOT.

Sanoinhan minä sen hänelle.

ROUVA FALK (nauraen).

Mitä sanoit hänelle?

OGOOT. Kuinka pikainen sinä saatat olla! – Olitko tosiaankin ilkeä häntä vastaan?

ROUVA FALK.

Säälitteletkö sinä – häntä?

OGOOT. Säälittel – ? – Mutta, hyvä Jumala! eikö hän siis ole sanonut sinulle – ?

ROUVA FALK.

Mitä?

OGOOT. Että hän? Että minä? Että me? Ei, täti, älä katso minuun noin hirveästi! Sinä et tiedä siitä.

ROUVA FALK.

En.

OGOOT.

Herra minua auttakoon! Täti – !

ROUVA FALK.

Mutta ethän sinä kuitenkaan olle – ?

OGOOT.

Olen, täti!

ROUVA FALK. – hänen kanssansa, joka – ? – Sinä olet siis kuitenkin – ! Mene pois luotani!

OGOOT (lankee polvillensa).

Kuule, täti, hyvä, armas täti!

ROUVA FALK.

Mene ulos hänen luoksensa! Pois!

OGOOT.

Oletko katsellut häntä, täti! Oletko nähnyt, kuinka kaunis hän on?

ROUVA FALK.

Kaunisko? Hän?

OGOOT (ylös noustessaan). Voi, herra varjelkoon, eikö hän ole edes kaunis?! Sitte sinä olet ollut ihan suunnaton – !

ROUVA FALK. Minusta nähden on hän se mies, joka kaikkein riemuitessa tuossa ylpeässä pikkukaupungissa on sanonut minua "epäiltäväksi". Kun hän jonakin päivänä esittää itsensä täällä kasvattityttäreni sulhoksi, niin minä en joutuisi pois tavallisilta suunniltani? Kiittämätön lapsi —

OGOOT.

Täti —

ROUVA FALK. – jonka tähden minä tässä sopessa olen pannut alttiiksi 8 – kahdeksan vuotta elämästäni, luopuen kaikista, mitä ajatella voi! – Hän on tuskin kasvanut suureksi, ennenkuin hän kaikkein ensimmäisellä matkallaan heittäytyy sen syliin, joka on luonut häpeää päälleni. Minun tulisi kai pitää sitä aivan luonnollisena asiana? Tulisi vaan katsoa häntä kauniiksi? – Minä en tahdo nähdä sinua! Mene! —