Leo Tolstoy - Sota ja rauha IV

Hallitsija! Teidän Majesteettinne allekirjottaa tänä hetkenä kansansa maineen ja Europan pelastuksen!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huonona tapana.

Rakkaani, kesken puheen. Te hakkailette liian paljon tuota vaaleaveristä.

On olemassa eri tapoja.

Jonka hän oli pelastanut liekeistä.

Siksi, joka ei sano nimeään.

Se, joka ei sano nimeään.

Kuka olette?

Kenraali, te ette voi minua tuntea, en ole nähnyt teitä koskaan.

Hän on venäläinen vakooja.

Ei, teidän korkeutenne, te ette ole voinut minua tuntea. Olen nostoväen upseeri enkä ole poistunut Moskovasta.

Teidän nimenne? – Besuhof.

Kuka minulle todistaa, että te ette valehtele?

Teidän Korkeutenne.

Miten te todistatte minulle, että te puhutte totta?

Te ette ole se, joksi te sanotte itseänne.

Niin, tietysti.

86:n rykmentin tarkk'ampujat, eteenpäin!

Se opettaa heitä tekemään murhapolttoja.

Sananparsi: saa olla omassa vapaudessaan. Suom. muist.

Lapseni, minä rakastan teitä ja olen tuntenut teidät pitkän aikaa.

Kiitos, rakas ystävä, että tulit.

Lähetän luoksenne yhden kenraali-adjutanteistani keskustelemaan kanssanne monista tärkeistä asioista. Pyydän teidän armoanne uskomaan kaikkeen, mitä hän sanoo, ja varsinko kun hän rupeaa ilmaisemaan teille niitä arvonannon ja erityisen kunnioituksen tunteita, joita minä olen jo ammoin sitte tuntenut teitä kohtaan. Rukoilen Jumalaa, jotta Hän pitäisi teidät pyhässä suojeluksessaan.

Jälkipolvet kiroaisivat minut, jos minua pidettäisiin jonkun sopimuksen alkuunpanijana, olipa se minkälainen tahansa. Tämä on meidän kansamme mielipide.