Nikolai Gogol - Reviisori

Mitä runsain huumori, joka itse ivassakin korottaa sen tavan, jollaGogol tuopi esiin yhteiskuntansa puutteita, mitä sujuvin esitystapa jaennen kaikkea kauttaaltansa puhdas kansallinen henki, ovat neominaisuudet, jotka ovat saattaneet tämän kirjailijan kansallensakalliiksi ja tehneet hänet tunnetuksi muittenkin kansojenkirjallisuudessa. Avarain kieliaarteittensa käytännössä vetää hänvertoja meidän Kivelle ja hänen teoksensa ovat samaten, kuinviimemainitun, sangen vaikeat, paikoittain melkein mahdottomat toiseenkieleen kääntää. Tätä seikkaa silmällä pitäen, ei kukaan mahtanekummastella, huomatessaan, ett'ei aina ole voitu täydellisenvastaavasti kuvata alkuteoksen ajatusta ja esitystä.

Tietysti semmoisen teoksen suomentaminen, jossa Gogolin omituinenkirjailijaluonne kenties parhaiten kuvastuu, vaatii tarkkaa sekäalku- että suomenkielen taitoa. Kaikeksi onneksi olen, työni kestäessä,saanut nauttia ystävällistä apua venäjää ja suomea hyvin osaaviltahenkilöiltä. Pyydän saada täten lausua heille sulimmat kiitokseni.

Tuusulassa, Lepolassa, 17 p. syysk. 1882.

At. Ht.

(Huone kaupungin päällikön kodissa.)

Ensimmäinen kohtaus.

Kaupungin päällikkö. Piirituomari. Sairashuoneen talousmies.

Koulujen tarkastaja. Piirilääkäri. Kaksi poliisimiestä.

Päällikkö . Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pianreviisori.

Piirituomari . Reviisori!

Sairashuoneen talousmies . Noh, eikös mitä! Reviisori!

Päällikkö . Niin, reviisori Pietarista. Hän tulee aivan inkognito jasen lisäksi hänellä on salaisia käskyjä.

Piirituomari . Herra Jumala, mitä sanotte?

Sairashuoneen talousmies . Niinkuin ei meillä ilman sitäkin olisivastuksia kyllin. Tämä vielä puuttui!

Koulujen tarkastaja . Oi Luojani! Ja vielä päälliseksi hänellä onsalaisia käskyjäkin.

Päällikkö . Sitä minä juuri aavistinkin. Viime yönä minä lakkaamattaunessa näin pari hirveän suurta rottaa. En ole ikinäni semmoisianähnyt: aivan mustat ja niin tavattoman isot! Ne tulivat huoneeseni, nuuskivat kaikkia… ja juoksivat jälleen tiehensä!.. Tässä luenteille kirjeen, jonka äsken sain Andrei Ivanovitsch Tschmihovilta, jonka tekin, Artemij Filippovitsch tunnette. No, hän kirjoittaa minullenäin: "Rakas ystäväni, kummini ja suosijani"… Hm! (kirjettä joutuensilmäillen mutisee epäselvästi)… "sinulle tietoa antaakseni…" Ah,tässä se seisookin! "Ja muun muassa riennän sinulle ilmoittamaan, ettäeräs virkamies aivan äskettäin on määrätty koko maakuntaa – jaerittäin meidän virkapiiriämme tarkastamaan. (Kohottaa sormensa ylösarvelevaisen näköisenä). Olen saanut tämän sanoman hyvin luotettavastalähteestä. Hän on olevinansa aivan vaatimaton, yksityinen henkilö.Mutta koska tiedän, että sinulla, niinkuin meillä kaikilla, on pieniäsyntejä ja kun olet ymmärtäväinen mies, etkä mielelläsi suotta laskesaalista verkoistasi…" Hm! (Taukoo yht'äkkiä lukemasta). No, neovat hänen yksityisiä… "niin kehoitan sinua ryhtymään tarpeellisiinvarokeinoihin, sillä milloin hyvänsä hän saattaa tulla, – joll'ei hänjo ole saapunut ja inkognito majaile jossakin kaupungissanne…Eilen…" Kas taaskin yksityisiä asioita. "Sisareni Anna Kirilovna onmiehensä Ivan Kirilovitschin kanssa käynyt meillä. Ivan Kirilovitsch onpaisunut erinomaisen lihavaksi, aika jaarikaksi, mutta soittaa yhävielä viulua…" Ja niin edespäin, ja niin edespäin. Nyt tiedätte, millä kannalla asiamme ovat.

Piirituomari . Tämäpä on kummallista, sangen kummallista… Kyllä sejotakin tietää, se on varma!

Koulujen tarkastaja . Mutta minkätähden, Anton Antonovitsch, minkätähden meille tuommoinen reviisori lähetetään.

Päällikkö (huoaten). Niin, minkätähden? Se on Jumalan rangaistus!(Huokaa taas). Tähän saakka, Jumalan kiitos, ovat he kyllä pysyneetmuissa kaupungeissa, mutta nyt on meidän vuoromme.

Piirituomari . Minun luullakseni, tietää tämä jotakin aivan toista; – tässä piilee joku valtiollinen salaisuus! Ja tiedättekö, mitä tämä on?Ei mitään muuta, kuin että Venäjä haluaa sotaa… ja ministeristö on,näetten, lähettänyt virkamiehen tiedustelemaan, onko täällämaankavaltajia!

Päällikkö . Oh, loruja! Ja vielä tahdotte olla järkevä mies!Piirikaupungissa maankavaltajia! Aivan toinen olisi asian laita, josasuisimme rajakaupungissa; mutta meidän olisi kumminkin kolme vuottakulettava, ennenkun täältä ulkomaalle pääsisimme.

Piirituomari . Ja minä sanon teille, että asia on niin… noh, te etteymmärtäisi… Hallituksella on omat tuumansa. Se kyllä tietää, mitätahtoo… Olkoonpa vaan piirikaupunki… Sillä on viisi mielessä jayksi kielessä!

Päällikkö . Ajatelkoon se sitä tahi tätä! Tarkoitukseni oli vaan teitävaroittaa, hyvät herrat! Olkaa nyt siis varoillanne! Mitä minuun tulee, olen jo tarpeellisiin toimiin ryhtynyt ja kehoitan teitäkin samointekemään. Varsinkin teitä Artemij Filippovitsch! Epäilemättä kaikkiteidän hoidossanne olevat laitokset kaikkein ensiksi tutkitaan; laittakaa siis niin, että kaikki on hyvässä kunnossa. Toimittakaa niin, että yömyssyt ovat puhtaat, ja ett'eivät sairaanne ole seppiennäköisiä, – niinkuin ne tavallisesti teillä ovat!

Sairashuoneen talousmies . Puhtaita yömyssyjä – noh, aivanmielelläni! Semmoisia pian voi hankkia.

Päällikkö . Niin, ja jokaisen sairasvuoteen yläpuolelle pitää ripustaalatinan- taikka muunkielinen päällekirjoitus… (Lääkärin puoleenkääntyen). Mutta se on teidän asianne, Kristian Ivanovitsch. Siisjokaisen vuoteen yläpuolelle lippu, johon on kirjoitettu sairaan nimi,hänen tautinsa ja milloin hän sairastui… Ja sekin on väärin, ettäsallitte sairastenne polttaa niin väkevää tupakkaa, että aina aivastaa, sisään astuessa… Muutoin olisi parasta, ett'ei olisi niin montasairasta. Epäilemättä sanotaan sairaitten suuren paljouden riippuvanhuonosta hallinnosta – taikka lääkärin taitamattomuudesta.

Sairashuoneen talousmies . Noh, mitä sairaitten puoskaroimiseen tulee, olen jo siitä keskustellut Kristian Ivanovitschin kanssa ja siinäasiassa olemme aivan samaa mieltä: mitä luonnollisemmin asiaatoimitetaan, sitä parempi. Kalliista lääkkeistä emme huoli. Ihminen onvaan yksinkertainen olento: jos hän kuolee, kerran hän kuitenkin olisikuollut; jos hän tulee terveeksi, niin hän tulee itsestänsäkinterveeksi. Ja muutoin Kristian Ivanovitschin olisi sangen vaikeakinpuhua sairaitten kanssa – hän, niinkuin tiedätte, ei ymmärrä venäjääsanaakaan.

Hübner . (Lausuu äänen, joka on osaksi e: n ja vähän i: n kaltainen).

Päällikkö (piirituomarille). Ja teitä, Ammos Fedorovitsch, kehoitanvähän virkahuoneita tarkastamaan. Etehiseen esimerkiksi, jossakäräjäväki odottaa, ovat palvelijanne majoittaneet hanhet poikinensa, jotka kaakoittaen juoksentelevat jaloissa. On epäilemättä ylenkiitettävä asia pitää huolta taloutensa asioista, mutta paikka,näettekös, paikka ei ole hanhelaksi sopiva. Olen jo ennenkin aikonutpuhutella teitä tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut.

Piirituomari . Minä käsken muuttaa sekä hanhet että hanhen poikasetkyökkiin. Tulkaa, jos tahdotte, Anton Antonovitsch, luoksenipäivällisille!

Päällikkö . Paitsi sitä on paha, että istuntohuoneessa, vieläpävirkatoimen kestäessä, kuivaatte kaikenlaisia rääsyjä ja ettäkirjoituspöytänne yläpuolella aina riippuu lätkäpiiska asiakirjojenseassa! Tiedän kyllä, että mielellänne metsästätte, mutta tällä kertaaolisi kuitenkin paras, ett'ei piiska olisi näkyvissä; kun reviisori onmennyt tiehensä, sopii teidän asettaa se takaisin tavallisellepaikalleen. Ja sitten apulaisenne… noh, hän lienee kyllä virkansapuolesta kelpo mies; mutta, suoraan sanoakseni, on hänessä semmoineneriskummallinen haju… tuntuu aina siltä, kuin hän suoraa tietä tulisiviinatehtaasta, eikä sekään juuri sovi! Olen jo kauan aikaa aikonutpuhua teille tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut. Apua siihenkyllä saa, vieläpä jos tuo haju hänessä, kuten hän itse vakuuttaa, olisikin synnynnäistä! Sopisi kehoittaa häntä syömään sipulia japureskelemaan kynsilaukkaa. Muutoin on lääkkeitä kyllä tuommoistavastaan – vai kuinka, Kristian Ivanovitsch?