Various - Kertovaisia runoelmia - Alkuperäisiä

Köyh' asuu akkanen töllissään,
Leipäänsä kyynelin kastaa;
Hän istuu siin' ypö-yksinään;
Häll' eikö heimoa, lasta?

Näin istuiss' aikahan menneesen
Pois kauas miettehet lentää,
Pois kauas aikahan kultaiseen —
Ja vedet poskille entää.

Ain' ollut näin ei hän yksinään;
Häll' oli poikansa silloin;
Nyt missä lie, mihin viipyikään?
Taas hänet nähnehe milloin?

Se häll' oli kallehin kalleus,
Pimeässä silmien valo,
Se kurjuudessakin lohdutus,
Se päivän koittavan salo.

Raskaimmat raatoi äit' orjan työt
Vaivoistaan nurkahtamatta;
Hän valvoi päivät, hän valvoi yöt
Lepoa muistelematta.

Pojasta, toivoi hän, tulee mies
Jalompi vanhempiansa,
Ja maineensa rinnalla jää kenties
Myös muistonen kantajastansa.

Ja poika varttui kuin honka maan,
Ei vertaa häll' ole toista;
Ja missä parhaita mainitaan,
Nimensä kirkkainna loistaa.

Mut onness' uudessa halvaksi
Hänestä käynyt on äiti;
Hän saadun lemmen jo unhoitti,
Ja yksin kantajan heitti.

Se äiti köyhä ja kurja on,
Oi suomen lape, isänmaasi.
Kuink' olla hälle, sä armoton,
Voit kylmä kuin talvinen paasi?

Jo palaa jälleen sun äitis' luo
Hänt' ota hellähän hoivaas!
Taas hälle lempesi täysi suo!
Hän itkien kaipaavi voimaas.

Ja jos vaan mökkiinsä astahdat,
Kohoova katto on kohta.
Ja laajaks seinät käy ahtahat;
Kuin keisarin linna se hohtaa.

Ja äitis vanhan ja vaivaisen
Näet nuoreks nuortuvan taasen,
Ja kruunun painavi kultaisen
Hän otsaansa kirkkahasen.

Ja kummastellen kaikk' kansat on
Näin lausuvat keskenänsä:
"Mik' ihme outo ja verraton! —
Sen lapsi loi lemmellänsä."

Kaks' oli pyhä'ä miestä,
Kaksi kansan ruhtinasta,
Ristinveljeä jaloa,
Yksi kasvoi Kaalimaassa,
Varttui maalla vierahalla,
Toinen Ruotsissa yleni;
Pian kasvoi pienelliset,
Yksivuotiset yleni.
Joka kasvoi Kaalimaassa,
Se kasvoi kananmunilla,
Joka Ruotsissa yleni,
Se Ruotsin sianlihoilla.
Lapsi maalta vierahalta,
Maalimaassa kasvatettu,
Se oli herra Heinrikki,
Vaan se Ruotsissa ylennyt
Oli Eirikki ritari,
Ruotsin kuulusa kuningas.
Sanoi herra Heinrikki
Eirikille veljellensä:
"Lähtekämme Suomenmaalle,
Menkämme Hämehenmaalle,
Maille ristimättömille,
Paikoille papittomille,
Siell' on lapset ristimättä,
Kansa kaikki kastamatta;
Tehkämme kiviset kirkot,
Kappelit rakentakamme,
Papin saarnoja sanella,
Kansan kaiken kuultavaksi!"
Siitä Eirikki ritari
Itse lausui, noin saneli
Heinrikille veljellensä:
"Veikkoseni, vaimon poika,
Entä jos tapettanehen,
Sinä siellä surmatahan,
Maan kuningas kaaetahan;
Paljo on sinne mennehiä,
Enempi evännehiä,
Ei paljon palannehia."
Sanoi herra Heinrikki:
"Lähen toki, en totelle;
Jos minä tapettanehen,
Toinen jäänevi jälelle."
Siitä herra Heinrikki
Sanoin lausui, suin puheli:
"Pilttiseni, pienoiseni,
Vantti vaaksan korkuhuinen,
Laita korja kohallensa,
Perällensä pieni korja,
Ota ohrilta oronen,
Maatajouhi valtahilta,
Pane varsa valjahihin,
Suvikunta suitsi suuhun,
Lähimaille mennäkseni,
Maille ristimättömille."
Siitä piltti pikkuruinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen,
Ottavi koasta korjan,
Kohallensa korjan laitti,
Saatti lastat sarjallensa,
Aisat tammiset asetti.
Otti ohrilta orosen,
I'uilta isolihaisen,
Pani länget mursunluiset,
Valjahat majavanluiset,
Harmin kaulahan asetti;
Pani luokan kynnäppäisen
Harjalle hyvän hevosen,
Ohjat suoniset ojensi.
Sitten herra Heinrikki
Niin kohta ajohon läksi,
Virman peuroja viritti
Jälissänsä juoksemahan,
Latoi lauman laulajia
Päänsä päällä lentämähän,
Jänön valkoisen hypitti
Eessänsä vilettämähän,
Teiri kultainen kukersi
Karhun rautaisen kiassa.
Ajella karuttelevi
Kaksi päivä'ä keväistä,
Kaksi yötä järjestänsä;
Sanoi piltti pikkuruinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen:
"Jo minun tulevi nälkä,
Kun ei syöä eikä juoa
Eikä purtua pietä."
Sanoi herra Heinrikki:
"Jo pian talo tulevi;
Lallola on lahen takana,
Hyvä neuvo niemen päässä,
Siinä syömme, siinä juomme,
Siinä purtua piämme."
Sanoi piltti pikkuruinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen:
"Entä on järvi jäätämättä,
Sulana joki kovera."
Siihen herra Heinrikki
Itse vastaten sanovi;
"Kierretähän Kiulon järvi,
Ympäri joki kovera."
Lähettihin Lallolahan,
Kierrettihin Kiulon järvi,
Ympäri joki kovera.
Sitten tultua talohon,
Nälissänsä niemen päähän,
Kerttu kelvoton emäntä,
Paha vaimo pannahinen,
Suitsi suuta kunnotonta,
Keitti kieltä kelvotonta,
Einettä aneleville;
Ei saa einettä tuliat
Eikä heiniä hevonen.
Sitten herra Heinrikki
Sanoin lausui, suin puheli:
"Pilttiseni, pienoiseni,
Vantti vaaksan korkuhuinen,
Ota leipä uunin päältä,
Heitä penningit sijahan,
Ota kellarist' olutta,
Heitä penningit sijahan,
Ota heiniä hevosen,
Pane penningit sijahan,
Katso kauroja lisäksi,
Heitä penningit sijahan!"
Sitten piltti pikkuruinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen,
Otti kyrsän uunin päältä,
Vieritti rahan sijalle,
Otti olutta kellarista,
Vieritti rahan sijalle,
Heinät heinähuonehesta,
Vieritti rahan sijalle,
Kaurat kaurahinkalosta,
Vieritti rahan sijalle.
Kerttu kelvoton emäntä,
Salasyöjä sappehinen,
Sepä kirkui kiukahalta,
Parkui patsahan nenästä:
"Jahka Lalli saa kotihin,
Se sun luusi luistelevi
Ja pääsi päristelevi,
Suonesi sirottelevi."
Sitten herra Heinrikki
Läksi Lallolan talosta,
Lapset lauleli jälestä,
Lapset laiskat Lallolassa:
"Jo kävi meillä ihmisiä,
Joivat tynnyrist' oluen,
Kakun söivät kammarista,
Laoit heiniä laosta,
Heiniä hevosen syöä,
Kannoit kauroja lisäksi."
Lalli kun tuli kotia,
Tuo Lallin paha emäntä,
Vanha naara, vaimo valski,
Kantoi kieltä kelvotonta,
Valehteli vanha naara:
"Jo kävi tässä ihmisiä,
Täss' on syöty, tässä juotu,
Tässä purtua pietty:
Ruoka-ruotsi, syömä-saksa,
Kiertolaiset kelvottomat,
Joivat oluen kellarista,
Vettä viskasit sijahan,
Kakun söivät kammarissa,
Kiven vierrytit sijahan,
Veivät heiniä laosta,
Heitit hieta'a sijahan,
Kauroja hevosen syöä,
Saivat santa'a sijahan."
Lausui paimen patsahalta:
"Jo vainen valehtelitkin;
Ele vainen usko'kana
Vaimon valskin lausehia!"
Lalli mies pahantapainen
Ei tuosta totella ollut;
Sivui Lalli laapurinsa,
Piru pitkän keihähänsä,
Lykkäsi lylyn lumelle
Suin on voisen vuolakkehen,
Syöksi kalhun kaljamalle
Kuin on talvisen jäniksen,
Sitten hiihti hirmuisesti,
Lyly vieri vinkeästi,
Tuli suitsi suksen tiestä,
Savu sauvan somman tiestä.
Sanoi piltti pikkuruinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen:
"Jo kuuluu kumu takana,
Ajanko tätä hevoista?"
Sanoi herra Heinrikki:
"Jos kumu takana kuului,
Ele aja tätä hevoista,
Karkottele konkaria!"
"Entä jos tavoitetahan
Tahikka tapetahanki;
Lalli hiihtäen tulevi,
Pitkä keihäs kainalossa."