Various - Kertovaisia runoelmia - Alkuperäisiä

Annikki, Turusen neiti,
Istui Turun sillan päässä,
Lauloi Turun neitosille,
Neuvoi kaupungin kanoja:
Elkätte, tytöt typerät,
Niin kuin mie typerä tyttö,
Reivin reistoihin ruvetko,
Kauppamiesten kainaloihin;
Elkättehän, nuoret neiot,
Vastakasvavat kanaset,
Uskoko urun sanoja,
Miehen valskin vannonnoita,
Pettävi uro sanansa,
Mies valski valansa syöpi.
Kun olin nuorna neitosena,
Kukkana ison kotona,
Istuin mie Turun korolla,
Turun kosken korvaksella,
Loin silmäni selälle,
Käänsin päätä päivän alle,
Näin purren purjehtivan
Sekä vieryvän venosen:
"Oisko tuo isoni pursi.
Tahi velloni venonen?"
Aloin teetellä teloja,
Varustella valkamoita,
Sinisiä siltapuita,
Punaisia puolapuita,
Laskea isoni laivan
Tahi velloni venosen,
Tekemilleni teloille,
Valmihille valkamoille.
Ei ollut isoni pursi
Eikä velloni venonen.
Oli pursi, Kestin pursi.
Miehen vierahan venonen.
Kesti purresta puhuvi,
Venehestä veskoroivi:
"Tule, neito, purtehein,
Astuos alukseheni!"
Minä vasten vastaelin
Ja sanoin sanalla tällä:
"Eipä käskenyt emoni
Tätä lasta laivahasi,
Purtehen meristen miesten,
Joutomiesten juoniloihin."
Kesti purresta puhuvi:
"Lähe pois, elekä huoli,
Tule minun turvihini.
Käy käsivarrelleni,
Pohatalle puolisoksi,
Kauppamiehelle kanaksi."
Minä vasten vastaelin:
"Jos lähen venohehesi.
Mull' ompi kiviset kengät,
Sukat sukkuiset sisässä,
Polen puhki puisen purren,
Halki haapaisen venehen,
Kivisillä kengilläni,
Sukillani sukkuisilla."
Kesti saattavi sanoa,
Itse purresta puhuvi:
"Polkisitko purren puhki,
Halki haapaisen venoni,
Kyll' on päiviä kesässä,
Sykysyssä vietinkiä,
Milloin pursi paikatahan,
Veno lauoin veistetähän."
Kesti arkkunsa avasi,
Kimahutti kirjokannen,
Antoi mulle pienen paian,
Pienen paian palttinaisen;
Niin se paita pellavainen
Vaati verkaista hametta,
Niin se verkainen hamehut
Vaati vyötä kullatuista,
Niin se vyöhyt kullatuinen
Tahtoi raskasta raha'a,
Niin ne raskahat rahani
Tahtoi nuorta kauppamiestä.
Niin mun kerran Kesti petti,
Mie menin keralle Kestin,
Kauppamiehelle kanaksi,
Pohatalle puolisoksi,
Vasten kieltoa emoni,
Varotusta vanhempani.
Syötin Kestin, juotin Kestin,
Talven syötin talkkunoilla,
Sykysyn sianlihoilla;
Hankin voit, tupakan ostin,
Lihat hankin, leivät hankin,
Kalat hankin kaikenlaiset.
Kesti taisi talven syöä.
Sekä syöä jotta juoa,
Paljon pantua olutta,
Ruokia rakennetuita,
Söi mun syötetyt sikani,
Joi mun joulutynnyrini,
Vuotteli kesän tuloa,
Tuota toivoi Kestin laiva,
Kestin laiva, Kestin lapset,
Kestin entinen emäntä.
Muut kaikki kesä'ä toivoi,
Vuotteli kesän tuloa,
Yksin pelkäsi petäjä,
Kuorensa kokottavaksi,
Varaeli vastaskoivu
Oksansa otettavaksi.
Kesti vuotteli kesä'ä,
Kun tiesi kesän tulevan,
Kantoi hahtehen kalunsa,
Venehesen vei omansa,
Lykkäsi venon vesille,
Veti päälle purjehia,
Itse istuihe perähän,
Laittelihe laskemahan,
Heitti raukan rannikolle,
Verevän vesikivelle,
Kultansa kujertamahan,
Kaunoisensa katsomahan,
Ijäksensä itkemähän,
Kuuksensa kujertamahan.
Tuli tuuli tuolta maalta
Puhui purjehen sijahan,
Työnti laivan lainehille,
Ulommaksi uittelevi;
Minä raukka rannikolla,
Vienonen vesikivellä,
Itkin äänellä isolla
Sekä Ukkoa rukoilin:
"Kosta, Ukko, säien voima,
Aalto ankara kohota,
Hurja'a hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan;
Tuo, Jumala, pohjatuuli,
Nosta tuuli luotehelta,
Tuuli lännestä lähetä
Sekä vielä iästä,
Vie vienonen kallellehen,
Sysäele syrjällehen!"
Tuo Ukko, ylinen herra,
Nosti pilven luotehelta,
Nosti suuren säien voiman,
Aallon ankaran kohotti,
Kaatoi laivan kallellehen,
Sysähytti syrjällehen.
"Kutti, kutti, keito Kesti,
Sehän oikein olikin,
Niin sun kävi, kuin pitiki:
Ei ole aina Annin armot,
Annin armot, Annin tyynyt,
Ei ele Annin pää-alaiset,
Eikä Annin kirjavaipat;
Anni ei nyt suuta anna,
Meren aalto antelevi,
Meren on tyrsky tyynynäsi,
Meren vaahti vaippanasi,
Aalto pää-alaisinasi."

Lalmanti, iso ritari,
Varosi vakahan neion,
Piennä piian pestaeli,
Inkerin, ihanan immen;
Antoi kättä kätkyessä,
Kapalossa kaupan laati,
Isoin kihlain kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
Läksi itse muille maille,
Kantoi hahtehen kalunsa,
Neuvoi siitä neitoansa,
Lähtiessänsä varotti:
"Kasva, neito, kaunihiksi,
Alla varjon vanhempaisi,
Jos mä viivyn viikommanki,
Kauvemmaksiki katoisin;
Kokottele vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sekä seitsemän kevättä,
Kanssa kaheksan kesä'ä,
Ynnä syksyä yheksän,
Talvikausi kymmenettä!
Vaan jos kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Ottaos toveri toinen,
Elkösä pahempatani,
Elkösä parempatani,
Ota muuten muotohilles!"
Lalmanti, iso ritari,
Astuvi aluksehensa,
Laski laivan lainehille
Mennäksensä muille maille,
Suurille sotakeoille,
Miesten tappotanterille.
Eerikki, vähä ritari,
Valekirjat kannatteli,
Valekirjat kiiruhusti,
Saatteli valesanomat:
"Lalmanti on soassa voittu,
Pantu maahan paineluissa."
Kenpä neien naittajaksi,
Itkettäjäksi ihanan? —
Suku suuri naittajaksi,
Itkettäjäksi ihanan;
Itketti ihalat silmät,
Vetytti punaiset posket.
Väen kihlat kannettihin,
Väen sormus vaihettihin,
Väen ois vihille viety.
Neito itki eikä mennyt,
Saatu ei mielin eikä miehin,
Eikä uljahin urohin,
Ei valituin vallasnaisin,
Eikä neitsyin kaunokaisin.
Nousi neito nostamatta
Yliselle yksinänsä,
Istuvi luhin solassa,
Sekä istui että itki,
Katsoi iän, katsoi lännen,
Katsoi poikki pohjosehen,
Näki mustasen merellä,
Sinertävän lainehilla:
"Jos sä lienet ve'en vaahti,
Vesi, vaahtesi kaota;
Jos sä lienet lintuparvi,
Niin sä lähe lentämähän;
Jos lienet kalainen karja,
Purstoin pohjahan poraha;
Vaan jos lienet Lalmantini,
Tule pursi puittomia,
Laske väljiä vesiä,
Laske näille valkamoille!"
Tuli pursi puittomia,
Laski väljiä vesiä:
"Tuo on pursi Lalmantini;
Tunnen nastan, tunnen purren,
Tulennasta, laskennasta,
Toisen puolen purjehesta,
Uus' on toinen purjepuoli,
Toinen silkkiä sinistä,
Silkki Inkerin kutoma,
Oman käen kaiehtima."
Inkeri alas luhilla,
Kaapsahellen kartanolle,
Näki nuoren veljyensä:
"Minun nuori veljyeni,
Ota ohrilta orisi,
I'ulta ikilihava,
Maatajalka maltahilta,
Lähe vasta Lalmantia!"
Tuop' on nuori velykäinen
Otti ohrilta orihin,
Läksi vasta Lalmantia,
Lausui Lalmanti ritari:
"Terve nuori näätamiesi,
Kuinka Inkeri elävi?"
"Hyvin Inkeri elävi:
Viikkokaus' on häitä juotu,
Toinen lahjoja laeltu,
Kolmatta on kuoleteltu,
Ei ole vihille saatu
Kanssa Eerikki ritarin."