Коллектив авторов - Мир Калевалы

Karhun kolmannen cd: n Terveh Petroskoi äänitysten aikaan vuonna 2005 yhtye oli hajoamistilassa. Arto Rinne, puhal-linsoittaja Dmitri Demin ja rumpali Mihail Koksharov jättivät yhtyeen pian levyn äänitysten jälkeen. Tästä huolimatta levyä voi pitää onnistuneena. Levyllä vieraileva multi-instrumen-talisti Aleksandr Leonov tuo kansansoittimineen ilmavuutta yhtyeen soundiin. Levylle otettiin mukaan kaksi vanhan alkuperäisen Talvisopien kappaletta Hukku da kotku ja Vajoccu suo, joista jälkimmäinen kommentoi suoraan karjalaisten tuskaista elämää. Kaikki muut laulut on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ja niiden tekstit ovat minä-muotoisia. Karhun tarve huutaa kansansa puolesta on vaihtunut yhden omaperäisen miehen maailman kuvaamiseen, yksinäisen tien kulkijan näkemysten jakamiseen.

Mies tutah tulendas / Mies tunnetaan askelistaan kertoo uhmakkaasta ja itsevarmasta miehestä. Hän ei suostu toisten sääntöihin, vaan elää omalla aggressiivisella tavallaan. Tytöt pelkäävät häntä hänen luonteensa takia ja vaikka häntä pelätään, niin nauraen hautaan saatetaan. Laulun kertosäe on Karhun kauneimpia. Siinä rinnastetaan nuoren miehen paha elämä yksinäisyyteen. Katon alla ja naisen helmoissa olisi vaihtoehto, jos miehen luonto vain suostuisi pehmenemään.

Vuonna 2007 Santtu Karhu kasasi uuden aiempaa raskaampaa rockia soittaneen Talvisovat-yhtyeen, jonka musiikillinen väkevyys ja soiton näppäräsorminen nopeus kiinnittävät kuulijan huomiota. Tässä kokoonpanossa soittivat Santtu Karhu (laulu, mandoliini, lap-steel, koskettimet), Fedor Astashov (kitarat), Artem Undalov (bassokitara) ja Andrei Lukin (rummut). Se julkaisi vuonna 2009 cd: n Allus oli muna. Raskaasta miltei metallimusiikkia lähenevästä yleisilmeestään huolimatta albumi on kooste monenlaisia musiikillisia vaikutteita. Kappaleessa Nogehizes kylys on moderneja reggae-soundeja, Kois on seinät vois lähenee kitaroineen afrorockia ja unenomaisessa juopottelua kuvaavassa Magieh join – kappaleessa käytetään karjalaisen kansankuoron Oma pajon dissonoivia naisääniä kuin suloisesti sättivänä äänenä juopumustaan nukkuvalle miehelle.

Moskovan kämmen kappaleessa kohtaavat pieni kansa ja Venäjän valtio. Moskova symboloi vallanpitäjiä, joita laulussa kritisoidaan terävästi. Moskova kohtelee toisia julmasti ja piittaamattomasti, mutta myös ovelasti. Se antaa ensin suukkoa, sitten puukkoa. Se ei tarjoa apua, vaan uhkaa pyytäjää väkivallalla, nylkee nahkan. Maailma on ylösalaisin. Yöllä on kuuma, päivällä paleltaa. Jos Moskovassa ei ymmärretä pieniä ja köyhiä, niin ymmärrystä ei ole tosinkaan päin. Moskovalaiset ovat kummallisia ja haisevat oudolta. Kappale on herättänyt Petroskoissa keskustelua muusikoiden parissa. Osa heistä ei hyväksy poliittisten sanoitusten käyttöä musiikin osana, sillä ’’politiikka on likaista” (Demin, haastattelu 9. 9. 2011). On mahdollista myös, että jos laulu olisi venäjänkielinen, saisi Karhu olla varuillaan. Näin karjalankielisenä se ei vaikuta uhkaavan ketään eivätkä kapina ja herjaaminen ole saaneet vastakaikua.

Karhun itsensä lataamassa You Tube – videossa, laulun sanotaan viittaavan vuoden 1920 tapahtumiin Uhtualla, jossa punaiset kieltäytyvät tarjoamassa vilja-apua nälässä nääntyville karjalaisille.

Vuonna 2009 Talvisovat äänittivät myös Studioliven Elos, joka on valikoima uusia versioita kahdelta edelliseltä levyltä. Äänitteen julkaisi petroskoilainen nuorisojärjestö Nuori Karjala, jonka tilaisuuksissa Talvisovat on säännöllisesti esiintynyt. Julkaisun perusteluna oli se, että karjalaiselle kuluttajalle Suomessa julkaistu äänite on vaikeasti saatavilla ja liian kallis.

Tänä vuonna 2019 tulee kuluneeksi 30 vuotta Santtu Karhun levytysuran sekä Talvisovat-yhtyeen perustamisesta. Sen kunniaksi he julkaisevat uuden albumin Elektrosampo. Yhtye tullaan näkemään esiintymislavallakin sekä Karjalassa että Suomessa.

Keskeisenä Karhun laulujen teemana on Karjalan menneisyyden ja nykyisyyden vertailu. Menneisyydessä oli toivoa ja elämällä oli tarkoitus. Karjala eli vahvana ja yhtenäisenä. Nykyhetki on sekava ja näköalaton. Lauluissa kärsitään, ollaan välinpitämättömiä, juodaan ja kuljeskellaan vailla päämäärää. Karhu on ollut koko uransa ajan yhteiskuntakriittinen. Hän on pilkannut ja solvannut neuvostovaltaa ja nyt Venäjää. Nämä ovat edustaneet Karhulle valloittajaa, joka vie Karjalan ja nauraa sen kansalle pitäen heitä alempiarvoisina, orjina. Hän kokee oman kansansa tärkeänä, mutta kritisoi myös sitä. Karjalaiset ovat alistuneet venäläisille. He ovat kääntäneet selkänsä perinteelleen, arvoilleen ja kielelleen. He ovat lähteneet kiiltävän perään.

Karhun 30 vuotta kestäneellä uralla on havaittavissa selviä kaaria ja jatkumoita. Hänen tuotantonsa kiertyy Karjalan, karjalaisuuden ja kielen ympärille. Aluksi laulut olivat optimistisia. Karjalan kansa oli jo tappiolla, mutta hän uskoi sen nousevan. Itse asiassa jo samaan aikaan lauluissa näkyi menetyksen tunne. Kansa häipyi sitten hiljalleen taustalle. Esille nousi enemmänkin kaupungistuneen ja menneestä kyläelämästä vieraantuneen ihmisen elämän kuvaaminen. Menneisyys on ollut onnellinen, tulevaisuus on ankea, eikä nykyhetkessäkään ole liikaa iloa. Karhu on muuttunut pessimistisemmäksi. Hän esittää asiansa ironisesti, ilkeästi, irvistellen, pilkaten. Herkkiä hetkiä on vähän. Lauluista syntyy vaikutelma, että niiden tekijä kantaa koko ajan sisällään suurta murhetta ja epätoivoa, mutta ei pysty esittämään sitä sellaisenaan, vaan kietoo sen pirullisiin kielikuviin, mustaan huumoriin.

Karhun lauluista kuvastuu syvä kielen tuntemus ja runsas kansanperinteen käyttö. Hän käyttää kansanlauluja runsaasti tekstipohjanaan muokaten niitä omiin tarpeisiinsa. Karhun kieli ei ole normitettua kirjakielimäistä nykykarja-laa, vaan siinä on vahva pienissä syrjäkylissä puhutun kielen tuntu. Lauluissa käytetään runsaasti kielen rikasta sananparsissa, sanontoja ja sanaleikkejä. Niitä ei siirretä kuitenkaan lauluihin sellaisenaan, vaan ne punotaan yhteen oman ilmaisun kanssa. Karhu suosii lauluissaan rohkeaa alatyylisyyt-tä joskus suoraan kansanteksteistä lainattuna, mutta usein kätkettynä fraseologisiin lainoihin. Karhulla on myös selkeä pyrkimys kiertää teksteissään sekä venäläiset että suomalaiset lainat.